sunnuntai 30. heinäkuuta 2017

Elvingin Torni

Viime viikolla minulla oli aikaa kierrellä maakuntaa
aivan yksinäni ja tällöin
utelias luonteeni johdatti minut tämän eriskummallisen
rakennelman juurelle.
Erämaassa ei kuvittelisi ihan ensimmäisenä
 törmäävän ranskalaiseen arkkitehtuuriin mutta toisin kävi.
Ensimmäistä kertaa käydessäni torni oli suljettu joten
päätin tänä sunnuntaina lähteä uudelleen.
Aamulla Knut heräsi kiukkuisella mielellä ja näin
ollen meillä kaikilla oli siipi maassa.
Oltiin kuitenkin edellispäivänä
päästy käymään yhdessäkin
reissussa, ts. katselemassa
minun sieluneläimiäni strutsitilalla joten
miehet jäivät sitten tänään kuitenkin tyytyväisinä 
napostelemaan ruissnackseja
ja katsomaan formuloita kotiin sillä välin kun
 minä ja Peikkotyttö
lähdimme luonnon rauhaan.
~
  ~
Elvingin Torni sijaitsee Kouvolassa aivan Repoveden
kansallispuiston kupeessa.
 Vuorineuvos Rudolf Bernhard Elving rakennutti 
sen Kirjokiven Kartanon maille vuosina 1905–1907.
~
  ~
 Torni rakennettiin pääasiassa 
selfieiden ottamista
palovartiointia sekä
 luvattoman kalastuksen ja metsästyksen valvontaa varten. 
Tornilla oli myös oma statusarvonsa vuorineuvokselle. 
Sen huipulta hän saattoi näyttää vierailleen kauniita erämaisia maisemia, mutta myöskin omistamiaan maa- ja vesialueita.  
~
Pakollinen Elovena-pousaus
~
Kerrotaan hänen joskus selostaneen vierailleen olevansa "kolmen läänin kuvernööri".
 Siihen aikaan saattoi tornista todellakin katsella maisemia 
Viipurin, Uudenmaan ja Mikkelin läänien alueelta. 
~
~
Viime sotien aikana Elvingin torni oli tehokkaasti käytössä,
sillä se toimi lottien miehittämänä ilmavalvontapaikkana Pohjois- Kymenlaaksossa.
Tornin alkuperäiset sisäportaat tuhoutuivat tulipalossa 1950- luvun lopulla.
~
 ~
Torni rapistui sittemmin huonoon kuntoon
nukkuen Ruususen unta kukkulan laella aina 
vuoteen 1994 jolloin Kymiyhtiö ja Valkeala/Vekaran 
 Lionsclubit päättivät kunnostaa tämän Museoviraston
kulttuurihistoriallisesti arvokkaaksi rakennukseksi määrittelemän tornin, 
ja se avattiin yleisölle kesällä vuonna 1995.
~
~
Torni on avoinna kesäviikonloppuisin
tarkalleen toukokuun alusta syyskuun loppuun,
ja aikuisilta sisäänpääsymaksu on
2 euroa ja lapsilta 1 euron.
~

~
 ~
Koska Elvingin torni sijaitsee aivan
Repoveden Lapinsalmen sisäänkäynnin
lähettyvillä, ja Peikkotytön
ihastuttua kansallispuiston riippusiltaan
viime reissullamme,
päätimme lähteä myös käymään 
Lapinsalmella.
~
~
~
Urhea pieni Viikinkineitoni
jaksoi hienosti kävellä 
kanssani aina
Ketunlossille saakka,
jota on siis käsivoimin
käytettävä vaijerilossi
yli Määkijänsalmen.
Onneksi, koska lossilla meno
oli huippuhauskaa :)
~
 ~
Mitä tästä päivästä opimme?
Sen että Kouvolassa on edelleen
paljon uutta, ennen kokematonta ja kaunista.
Myöskin sen että vaikka mieli olisi kuinka
maassa, saa luonto ja metsän
tuoksu taas muistamaan
miksi jokaiseen päivään tulee suhtautua kuin
kallisarvoiseen aarteeseen
vaikeuksista huolimatta.





tiistai 25. heinäkuuta 2017

~Vaid Vaprust~


Tallinna ei liene
kovin eksoottinen matkakohde kovinkaan monelle
suomalaiselle, mutta itselleni se sitä oli.
Olihan tämä ensimmäinen kerta
siellä aikuisiällä absolutistina.
~
 ~
Näin ollen asiat kuten Superalkon hinnasto 
tai kaatuilevat kaljakärrit
olivat täysin poissa kuvioista :D 
Lähdimme matkaan perjantaina
Taivaantakojan päästyä
aamuyön työvuorostaan.
Länsiterminaalissa
nappasin Tallinnan
citylehtisen luettavaksi odotellessamme
Silja Europalle pääsyä.
~
~
Lehden ensimmäisellä sisäsivulla
oli mainos 
Tallinn Truckshow´sta,
joka järjestettäisiin sinä lauantaina
Tallinnan Laululavan alueella.
Pääesiintyjänä tapahtumassa
oli kuin olikin
itse Metsatöll!
Aivan tajuton munkki.
Taivaantakoja oli automatkalla voivotellutkin
että jo toinen matka ilman
musiikillisia tarkoitusperiä alkaa tuntumaan
kerrassaan väärältä.
Noh, tämä korjaantui nopeammin kuin arvasimmekaan.
Laivalla nautimme aurinkokannella
ilta-auringosta kunnes
merituuli ajoi meidät evakkoon
sisälle bilehelvettiin.
Kävimme syömässä
ja katsastamassa taxfreen valmiiksi
kotimatkaa varten.
Ostimme hyttiin hieman evästä ja
painuimme unten maille
vanhojen ihmisten tavoin
siinä noin klo 22.
~
Huonosti nukutun yön jälkeen
olimme ensimmäisten joukossa astelemassa
Tallinnaan klo 8 aamulla.
Veimme matkatavarat säilöön
Seaport-hotelliin josta meillä
 oli seuraavaksi yöksi varattu huone. 
Oikein siisti uudehko hotelli hyvin 
askeettisessa satamaympäristössä tosin,
mutta tämä terminaalin läheisyys oli pelkästään plussaa
takaisin laivaan taaperrusta ajatellen kaikki tuliaiskamat
mukana.
Kävimme cappucino/wrappen mittaisen istumatauon
 jälkeen
Virukeskuksen
Ärrältä ostamassa vuorokausilipun
Tallinnan seutuliikenteeseen.
Tämmöinen piletti maksoi pantteineen 5€. 
Kävin myös hakemassa äidilleni tuliaiset
Natura Siberica-
myymälästä ja havaittuani heidän myyvän
luonnonmukaisia ihonhoitotuotteita
(väh. 95% vegaanisia ainesosia,
 kemikaali/silikoni/parabeeni/synteettisistä väriaineista vapaita
skottilais-siperialaisia tuotteita),
ostin itselleni myös käsivoiteen sekä tuuheuttavan shampoon.
Kaubamajasta mukaan tarttui Nyxin kosmetiikkaa.
Hinnat olivat vain kymmenesosan Suomen hintoja alhaisemmat
mutta olisin ostanut tuotteet jokatapauksessa Suomesta, joten..
~
Violettimustaa suedea en oo vielä testannut, enkä mattasprayta joka on kuulemma taivaallinen ♥
 ~
Silmissä Nyxin Fireball ja huulilla Copenhagen
~
Seuraavaksi suuntasimme
Telliskiven kaupunginosaan jossa
aukesi klo 10 ulkokirppis.
~
 ~
Kirppis oli kiehtova mutta
en oikein löytänyt mitään itseni tyylistä.
Hirven sarvesta tehty naulakko kiinnosti, mutta
sen raahaaminen Suomeen tuntui 
turhan vaivalloiselta.
Luulen että hirven sarvia löytyy lähempääkin.
~
Kouvola vai Tallinna? Pioneerifestivaalin mainos ;D
~
Kuten tämä tässä viime viikolla
Kouvolan Centtilästä tekemäni löytö vanhojen kenkien alta;
metsäkauriin kallo.
Hintaa toki oli 19,5€
mutta mielestäni kaunokainen oli joka sentin arvoinen.
~
~
Samalta reissulta löytyi myös iso
lehmänkello.
Minulla on ennestään lehmänkelloja
niin äidiltäni kuin isovanhemmiltani,
muttei näin suurta ja askeettisen näköistä.

~
Telliskiven kirburturgilta
suuntasimme Baltijaami
turgille josta
ostettiin pullat, jäätelöt ja juomat.
Tästä suuntasimme Vanhaan kaupunkiin
etsimään erästä naista,
joka valmistaa lasihelmireplikoita rauta-aikaisten
hautalöydösten perusteella.
Ostin tältä Lauralta kolme helmeä.
Yksi on löytynyt Turun seudulta
suomalaisen naisen haudasta,
kaksi muuta Latviasta ollen 
suomalaisurgrilaista
korujäämistöä, ja näin ollen
sopii minun tarpeisiini erinomaisesti.
Kiitos vinkistä Satiinitaivaan
Selenalle. ♥ 
Laura sanoi myös tekevänsä helmiä pyynnöstä,
jos lähetän hänelle kuvan
toiveestani.
Aion takuulla vielä asioida tämän
mukavan naisen kanssa
muinaishörhöilyni tiimoilta.
~
 ~
Vanhassa Tallinnassa seikkaillessamme
menimme johonkin random kellariravintolaan kolmen euron Seljankan
perässä ja voin sanoa
saaneeni sieltä elämäni parhaan
sopan.
Wifi hotspot oli tietenkin plussaa :)
Tämän jälkeen jätimme vanhan kaupungin taaksemme ja suuntasimme
Vape-kaupan kautta etsimään
kangaskauppaa.
Minun oli tarkoitus ostaa pellavakankaat seuraavaan
muinaismekkooni mutta Karnaluksiin
päästyäni totesin että pellavat saa
 tilattua Suomesta halvemmalla.
Karnaluksista mukaan tarttui kuitenkin
monta pakettia niin mustaa kuin metsänvihreää kangasväriä sekä
koruntekovälineitä.
Aitoa nahkanauhaa, valmiita kaulanauhoja,
sekä kuparin värisiä kiinnityslenkkejä.
Peikkotytölle myös maalaustarvikkeita.
Karnaluksissa olisi ollut myös viikinkikorustoa
mutta maksan mieluummin triplat
suomalaisesta käsityöstä kuten
Kalevala Koruista ;)
Kangaskaupasta suuntasimme kävellen
seuraavan mäennyppylän päällä
sijainneeseen Prismaan, jossa
Taivaantakoja kävi vaihtamassa niin
 Norjan kruunut kuin Tsekin korunat takaisin euroiksi.
Meillä oli jäänyt niitä 140€.n edestä edellisiltä reissuilta eikä tämän
fiksun idean ansiosta hävitty kuin muutama euro takaisin vaihdossa.
Takki oli aika tyhjä tässä vaiheessa päivää ja
hotellihuoneenkin sai jo lunastettua.
Näin ollen tuumasin Taivaantakojalle
tarvitsevani päiväunet jotta
jaksan kiukuttelematta iltaan saakka.
Taivaantakoja lähti etsimään
kasinoa sillä aikaa kun minä otin
kauneusuniani ja noin klo 17
olin jälleen elämäni kunnossa ja valmis uusiin seikkailuihin.
Lähdimme kävellen Piritan ja laululavan suuntaan ja
hyppäsimme matkalla ratikkaan joka meni jotakuinkin oikeaan suuntaan.
Ratikan lähtiessä eri suuntaan me hyppäsimme pois ja päädyimme
valtavaan, kauniiseen puistoon jossain Piritan
ja keskustan välimaastossa.
~
 ~
Yritän sietää auringonvaloa, lopputulos > erittäin resting witch face..

Piritan kaunista uimarantaa eteenpäin
tallustamalla jätskien kera Laululava
piirtyikin pian näkökenttään.
~
Russalka on ensimmäinen virolaisen taiteilijan tekemä monumentti ja sitä pidetään yhtenä Tallinnan kauneimmista muistomerkeistä. Enkeli tähyää merelle uponneen panssarilaivan muistoksi.
 ~
~
Liput olivat sisäänkäynnillä vähäsen kalliimmat kuin ennakkoon
mutta meidän mielestämme Metsatöll oli kyllä
täysin sen kolmenkymmenen euron arvoinen.
Truckshow´ssa toki oli muutakin nähtävää kuten
panssarikalustoa, upeasti maalattuja autoja
ja sellainen moottoripyöräshow että
vähän hirvitti.
~
Ne seisoi päällään yms. ei turva-aitoja juurikaan ja pieniä lapsia yleisö täynnä. Sääntösuomalainen tunsi olonsa hyvin epämukavaksi :D
~
 ~
Metsatöll aloitteli siinä 20.30 aikaan
eikä ennakkoaavistus tuottanut pettymystä.
Minun kuudes ja Taivaantakojan kahdeksas
Metsatöllin live oli heittämällä paras tähän astisista vaikkei kevään Nosturin keikka
missään nimessä huono ollut!
Kotikentällä kuitenkin tunnelataus lienee
aina toista luokkaa ja
tunnelma vapautuneempi.
Aikamoinen hittilitania kuultiin,
joista suosikkejani
on aina ja edelleen
Kivine Maa, sekä Vaid Vaprust (Only Bravery).
~
Yleisössä lapsia, ei kaljakarsinoita, kivaa kaikilla...eikä kukaan turmeltunut. SääntöSuomelle opittavaa.
 ~
Video animaatioineen
muistuttaa minua Moonsorrow´n
Suden Tunnista.
Lieneekö suomipakanat ottaneet
vaikutteita Eestin veljistä.
Olettaisin että videolla
seikkailee
Eestin mytologian
Kalevan pojat, mutta
korjatkaa ihmeessä jos olen väärässä.
En tunne kovinkaan hyvin Eestin muinaismytologiaa
mutta yritän korjata tämän puutteen mitä pikimmin.
Metsatöllin musiikin sisäistäminen vaatii hieman harjoittelua,
sillä eesti kuulostaa tahtomattaan
suomalaisen korvaan hassulta.
Uskallan sanoa ettei Varulvenin vertaista folkmuusikkoa ihan hevillä
edes rakkaasta kodumaastamme löydy ;)
~
 ~
Varulvenin soitinkavalkadiin kuuluu niin
kannel, jouhikko, munniharppu, säkkipilli kuin erilaiset
huilutkin.
Tämä tekee Metsatöllistä yhden parhaista folkmetalbändeistä joita
olen koskaan kuullut.
~
New addition to pagans folk-battlejacket ;)
 ~
Keikka päättyi ilotulitukseen, joka kuitenkin kalpeni kauneudessaan
Piritan rannan auringolaskulle

 ~
Kesäilta oli lämmin ja mieli kovin valoisa.
~
Arkiviikinki
 ~
Sunnuntaiaamulla varhain suuntasimme
takaisin Vanhaan Tallinnaan ennakkoon maksetulle
aamupalalle
Old Toomakseen.
Old Toomas ei vakuuttanut aamupalallaan saati
estetiikallaan.
Mielestäni keskiajalla ratsastavaan ravintolaan
ei kuulu muovikasvit tai taulutv.t
Ainut keksiaikainen asia ko.
ravintolassa lieni näkymä ulos torille.
Pikaisen Viru-keskus, ja Sadamarket pyörähdyksen jälkeen
olikin aika hipsiä takaisin
Europalle ja kotia kohti.
Auringonpaahdetta kesti mukavasti Suomeen saakka jossa
meitä odotti pilvinen, sadetta ripsivä
Pohjolan kesä ♥
~
 ~
Ostamistani muinaishelmistä sekä
nahkanauhasta askartelin itselleni
tänään kaulakorun.
Koska minulla on monta riipusta
Ukolle kuin Thorillekin,
tahdoin tehdä riipuksen
kunnioittakseni
Suomen mytologian
luonnottaria.
Ostin aikanaan
isovanhemmilta jääneellä perinnöllä pari muinaiskorua,
joista toinen on Kuutar-rintaneula.
Se on harvoin rintaneulana käytössä koska
neula on liian pieni käyttötarkoituksiini.
Riipuksena se onkin enempi edukseen.
Koru tulee muuttumaan kun helmiä
ilmestyy lisää.
Tarkoitus on rakentaa hiljalleen
helminauhasta rintavitja kunhan
löydän haluamani kupurasoljet.
Suomen mytologian mukaiset, tietysti.
~
Siinä vanha Väinämöinen itse tuon sanoiksi virkki:
"Vellamo, ve'en emäntä, ve'en eukko ruokorinta!
Tules paian muuttelohon, vaattehen vajehtelohon!
Sinull' on rytinen paita, merenvaahtivaippa päällä,
tuulen tyttären tekemä, Aallottaren antelema:
minä annan liinapaian, panen aivan aivinaisen;
se on Kuuttaren kutoma, Päivättären kehreämä.
Elias Lönnrot - Kalevala 
~ 
Kuutar
~
Tänään oli myös hyvä päivä uuden hameeni
testailuun.
Kyseessä on Raven-merkkinen
tekonahkaa imitoiva hamonen
ja ostin sen Huutiksesta kuten myös
tuon vyön aikoinaan.
Hamonen sopii hyvin niin
folktyyliin kuin
mustanpuhuvampaan habitukseen ja
tulee varmasti saamaan
käyttökertoja ahkeraan.
Wolfszeitiin ei ole enää kuin kuukausi.
~
~
 Only bravery
Music & lyrics: Metsatöll

Yes, the prow of the sailing ship bites the foaming sea
Filled with steel-gray vigour is every mans soul
When the gusts blow foam-white waves over the heads
The men are not afraid, dread has no meaning for them

When the sea-mans eye swallows the blood-red dawn
Then free is our spirit and free is our soul

As the boats from the sea-ship settle down on the shore
Every breath draws in the stench of foreign soil
The hands dont hold swords, the clan bears no spears
But if needed, every fist grips a blade, with power from rage

When the sea-mans eye swallows the blood-red dawn
Then free is our spirit and free is our soul
The heart feels no fear, we wont stray from the path
Only bravery seven fathoms and the strength of free men

The brine has soaked my wind-hardened coat
Gales have entangled the stumpy beard that measures the wind

As the sailing ship fades away to the horizon
Every mans thoughts are with the seamans chest
A handful of soil from ones own garden
Sharp steel, a piece of bread and a sweethearts letter

When the sea-mans eye swallows the blood-red dawn
Then free is our spirit and free is our soul
The heart feels no fear, we wont stray from the path
Only bravery seven fathoms and the strength of free men
The heart feels no fear, we wont stray from the path
Only bravery seven fathoms and the strength of free men.
~

maanantai 17. heinäkuuta 2017

~Liekö Enää Päällä Maan Ainuttakaan Joka Muistaa Lehdon Tuon Kauniin Kaukaisen~

Ilmeisesti mikä tahansa on mahdollista
jos löytyy tarpeeksi tahdonvoimaa :D
Jopa minun
onnettomilla ompelutaidoillani
valmistaa itselleni
muinaismekkonen.
~
~
Projekti alkoi viime vuoden puolella.
Tahdoin mustan pitkän pellavamekon
jossa olisi aavistus metsänvihreää,
nyöritystä sekä avoin kaula-aukko.
~
~
Sopiva mekko 
tuunausta varten löytyi 
Huutiksesta.
Se oli alunperin farkunsininen
mutta värjäsin sen mustaksi.
Mekko on molemmista sivuista avonainen,
ns. essumekko.
Lyhyellä alushameella
siitä saa paljastavamman
ja näin ollen täysin erinäköisen.
~
~
Vaalean nahkanyörin ostin
Sinellistä,
ja nahkainen
vyö käsintaotulla soljella
on kirppislöytö.
~
 ~
Metsänvihreä silkkilanka on ostettu
Verlan muinaismarkkinoilta viime vuonna.
~
~
Mekkoprojekti oli kauan aikaa jäissä,
sillä en tahtonut sitä
valmiiksi ennen kuin löydän itselleni
pronssisen muinaiskorun,
rintavitjan metsänvihreillä kivillä.
Aivan kuin jumalat olisivat kuulleet toiveeni,
sillä kotiutin moisen syntymäpäiväkseni.
~
 ~
Mekko istuu minulle täydellisesti ja mikä parasta, se on myös mukava
päällä.
Saatan kuvitella meille yhdessä monen monta yhteistä
hetkeä .
~
 ~
Seuraava muinaismekkoni
on jo suunnitteilla ja 
sen minulle valmistaa 
Äitini joka on varsin
taitava ompelija.
Puutarhan koristuksia
 ~
~
" Liekö enää päällä maan
Ainuttakaan joka muistaa
Lehdon tuon kauniin kaukaisen
Jonne tie vie jokainen
Kun kuolee maan vartija viimeinen
Keskellä liekkien ikuinen
Puu ja maailma ihmisten
Niin loppuu aikamme."
~
~

torstai 13. heinäkuuta 2017

Blogimaailman Nousu ja Tuho

Ensimmäisen kerran löysin blogit
muistaakseni vuonna 2008.
Tämä taisi olla monen bloggaajan aloitusvuosi
ja tästä eteenpäin muutaman vuoden elettiin
blogien kulta-aikaa.
Tämmöisiä blogeja muistan joskus lukeneeni ahkeraan:
- Blood Countess
- Through the Looking Glass
- Banshee Blackify
- Mustaa Pitsiä
~
 ~
Minä olen aina ollut lukija-tyyppiä ja
myöskin visuaalinen ihminen.
Minä pidän blogeista kokonaisuutena jossa
kuvat ja tekstit ovat vain osa
sitä virtuaalitodellisuutta 
jonka taitaava bloggaaja onnistuu
sivuilleen luomaan.
Ajattelin aina kuinka taitavia ja lahjakkaita bloggaajat ovatkaan.
Kuinka kaunista ja mielenkiintoista
heidän ihan tavallinen arki vaikutti olevan.
Vuosia minä halusin itse kokeilla
samaa mutten koskaan rohjennut.
Eihän minulla mitään mielenkiintoista ole kenellekään tarjota.
2015 helmikuussa blogien jo laulaessa joutsenlauluaan 
minä sitten aloitin
Aallottaren Unen.
~
 ~
Tuli siis aika Youtubaajien ja
Instagramin.
Siihen loppui tai pystyyn näivettyi
monen blogin tarina.

Videosisältö toki on, ei niinkään tekijälle vaan kuluttajalle
helpompi formaatti.
Tästä syystä sekä itseni kehittämiseksi
 olen minäkin harjoitellut videoiden tekoa.
Se tuntuu kuitenkin vielä hieman kiusalliselta.
Instagramin ominaisuuksien myötä 
voit jakaa useita kuvia tai kuva/videokomboja.
Viestit kulkee diressä eikä
yhteenkään kuvaan ole mahdotonta lisätä 
pitkääkin ajatuksen kulkua.
Toisaalta avoimessa Instaprofiilissa
on myös negatiivisia puolia kuten
seuraajat vastaseurannan toivossa, sekä mainostajat.
Blogimaailmassa harvemmin sekunnin
 mielijohteesta seuraillaan ja ei seurailla vain koska joku julkaisi
huonon kuvan.

Vanhat bloggaajat jotka ovat perustaneet uusia sivustoja ovat
kertoneen sivustoillaan kuinka seuraajamäärät ovat romahtaneet.
Koska haamuprofiileja on niin paljon.
Minä olen ikionnellinen teistä jokaisesta kirjautuneesta
kuin anonyymistä lukijasta ja iloksenne voin vakuuttaa
 ettei bloggaamisen lopettaminen ole ollut eikä tule olemaan vaihtoehto. 

Minä en halua elää ilman blogiani sekä
seuraamiani blogeja.
Näissä alkaa olla jo samanlaista nostalgista romantiikkaa
kuin etanapostissa.
Nautin blogin visuaalisen ilmeen hiomisesta ja 
siitä että saan sivuston kuvineen ja teksteineen
sointumaan toisiinsa sekä siihen tyyliin jota haen.
Perustamisajatuksista blogini
on muuttanut suuntaansa vain hieman.
Olen pitänyt lapseni enempi
yksityisenä asiana kuin alunperin ajattelin.
~
 ~
Sen sijaan olen avautunut minulle vaikeista ja
aroista aiheista hyvin syvällisesti.
Joskus blogi pitää sisällään 
vain kepeitä, pinnallisia asioita.
Rentoutta harrastukseen tuo se etten koskaan ole tehnyt
juurikaan lupauksia blogini suhteen.
Joskus saatan väkertää toistakymmentä postausta viikossa, joskus
inspiraatio ei iske viikkoihin.
Joskus asia on kuitattu parilla 
Instaotoksella.
Viimeaikoina uuden kuvankäsittelyohjelman
löytäminen on vaikeuttanut bloggaamista ja 
tarkkasilmäisimmät huomasivat varmaankin ettei 
mm. Tsekin matkakuvia oltu edioitu millään muotoa.
Ilokseni Taivaantakoja etsi minulle uuden
ohjelman, ja olen ollut varsin tyytyväinen tähän.
Olen myös tylsäillyt pukeutumisasioissa
eikä päälläni ole koko kesässä nähty muuta kuin joku musta
pitkä kaapu tai bändipaita joten silläkään saralla
ei hirveästi ole postattavaa ollut.
Nyt olen kuitenkin tehnyt uusia kirppislöytöjä
toteuttaakseni varsin erilaista tyylisuuntaa joka
kiinnostaa minua suuresti mutta tästä myöhemmin lisää.
~
~