maanantai 17. heinäkuuta 2017

~Liekö Enää Päällä Maan Ainuttakaan Joka Muistaa Lehdon Tuon Kauniin Kaukaisen~

Ilmeisesti mikä tahansa on mahdollista
jos löytyy tarpeeksi tahdonvoimaa :D
Jopa minun
onnettomilla ompelutaidoillani
valmistaa itselleni
muinaismekkonen.
~
~
Projekti alkoi viime vuoden puolella.
Tahdoin mustan pitkän pellavamekon
jossa olisi aavistus metsänvihreää,
nyöritystä sekä avoin kaula-aukko.
~
~
Sopiva mekko 
tuunausta varten löytyi 
Huutiksesta.
Se oli alunperin farkunsininen
mutta värjäsin sen mustaksi.
Mekko on molemmista sivuista avonainen,
ns. essumekko.
Lyhyellä alushameella
siitä saa paljastavamman
ja näin ollen täysin erinäköisen.
~
~
Vaalean nahkanyörin ostin
Sinellistä,
ja nahkainen
vyö käsintaotulla soljella
on kirppislöytö.
~
 ~
Metsänvihreä silkkilanka on ostettu
Verlan muinaismarkkinoilta viime vuonna.
~
~
Mekkoprojekti oli kauan aikaa jäissä,
sillä en tahtonut sitä
valmiiksi ennen kuin löydän itselleni
pronssisen muinaiskorun,
rintavitjan metsänvihreillä kivillä.
Aivan kuin jumalat olisivat kuulleet toiveeni,
sillä kotiutin moisen syntymäpäiväkseni.
~
 ~
Mekko istuu minulle täydellisesti ja mikä parasta, se on myös mukava
päällä.
Saatan kuvitella meille yhdessä monen monta yhteistä
hetkeä .
~
 ~
Seuraava muinaismekkoni
on jo suunnitteilla ja 
sen minulle valmistaa 
Äitini joka on varsin
taitava ompelija.
Puutarhan koristuksia
 ~
~
" Liekö enää päällä maan
Ainuttakaan joka muistaa
Lehdon tuon kauniin kaukaisen
Jonne tie vie jokainen
Kun kuolee maan vartija viimeinen
Keskellä liekkien ikuinen
Puu ja maailma ihmisten
Niin loppuu aikamme."
~
~

torstai 13. heinäkuuta 2017

Blogimaailman Nousu ja Tuho

Ensimmäisen kerran löysin blogit
muistaakseni vuonna 2008.
Tämä taisi olla monen bloggaajan aloitusvuosi
ja tästä eteenpäin muutaman vuoden elettiin
blogien kulta-aikaa.
Tämmöisiä blogeja muistan joskus lukeneeni ahkeraan:
- Blood Countess
- Through the Looking Glass
- Banshee Blackify
- Mustaa Pitsiä
~
 ~
Minä olen aina ollut lukija-tyyppiä ja
myöskin visuaalinen ihminen.
Minä pidän blogeista kokonaisuutena jossa
kuvat ja tekstit ovat vain osa
sitä virtuaalitodellisuutta 
jonka taitaava bloggaaja onnistuu
sivuilleen luomaan.
Ajattelin aina kuinka taitavia ja lahjakkaita bloggaajat ovatkaan.
Kuinka kaunista ja mielenkiintoista
heidän ihan tavallinen arki vaikutti olevan.
Vuosia minä halusin itse kokeilla
samaa mutten koskaan rohjennut.
Eihän minulla mitään mielenkiintoista ole kenellekään tarjota.
2015 helmikuussa blogien jo laulaessa joutsenlauluaan 
minä sitten aloitin
Aallottaren Unen.
~
 ~
Tuli siis aika Youtubaajien ja
Instagramin.
Siihen loppui tai pystyyn näivettyi
monen blogin tarina.

Videosisältö toki on, ei niinkään tekijälle vaan kuluttajalle
helpompi formaatti.
Tästä syystä sekä itseni kehittämiseksi
 olen minäkin harjoitellut videoiden tekoa.
Se tuntuu kuitenkin vielä hieman kiusalliselta.
Instagramin ominaisuuksien myötä 
voit jakaa useita kuvia tai kuva/videokomboja.
Viestit kulkee diressä eikä
yhteenkään kuvaan ole mahdotonta lisätä 
pitkääkin ajatuksen kulkua.
Toisaalta avoimessa Instaprofiilissa
on myös negatiivisia puolia kuten
seuraajat vastaseurannan toivossa, sekä mainostajat.
Blogimaailmassa harvemmin sekunnin
 mielijohteesta seuraillaan ja ei seurailla vain koska joku julkaisi
huonon kuvan.

Vanhat bloggaajat jotka ovat perustaneet uusia sivustoja ovat
kertoneen sivustoillaan kuinka seuraajamäärät ovat romahtaneet.
Koska haamuprofiileja on niin paljon.
Minä olen ikionnellinen teistä jokaisesta kirjautuneesta
kuin anonyymistä lukijasta ja iloksenne voin vakuuttaa
 ettei bloggaamisen lopettaminen ole ollut eikä tule olemaan vaihtoehto. 

Minä en halua elää ilman blogiani sekä
seuraamiani blogeja.
Näissä alkaa olla jo samanlaista nostalgista romantiikkaa
kuin etanapostissa.
Nautin blogin visuaalisen ilmeen hiomisesta ja 
siitä että saan sivuston kuvineen ja teksteineen
sointumaan toisiinsa sekä siihen tyyliin jota haen.
Perustamisajatuksista blogini
on muuttanut suuntaansa vain hieman.
Olen pitänyt lapseni enempi
yksityisenä asiana kuin alunperin ajattelin.
~
 ~
Sen sijaan olen avautunut minulle vaikeista ja
aroista aiheista hyvin syvällisesti.
Joskus blogi pitää sisällään 
vain kepeitä, pinnallisia asioita.
Rentoutta harrastukseen tuo se etten koskaan ole tehnyt
juurikaan lupauksia blogini suhteen.
Joskus saatan väkertää toistakymmentä postausta viikossa, joskus
inspiraatio ei iske viikkoihin.
Joskus asia on kuitattu parilla 
Instaotoksella.
Viimeaikoina uuden kuvankäsittelyohjelman
löytäminen on vaikeuttanut bloggaamista ja 
tarkkasilmäisimmät huomasivat varmaankin ettei 
mm. Tsekin matkakuvia oltu edioitu millään muotoa.
Ilokseni Taivaantakoja etsi minulle uuden
ohjelman, ja olen ollut varsin tyytyväinen tähän.
Olen myös tylsäillyt pukeutumisasioissa
eikä päälläni ole koko kesässä nähty muuta kuin joku musta
pitkä kaapu tai bändipaita joten silläkään saralla
ei hirveästi ole postattavaa ollut.
Nyt olen kuitenkin tehnyt uusia kirppislöytöjä
toteuttaakseni varsin erilaista tyylisuuntaa joka
kiinnostaa minua suuresti mutta tästä myöhemmin lisää.
~
~





keskiviikko 12. heinäkuuta 2017

Les Revenants ~ Kuolleista Palanneet


Les Revenants 
kertoo padon katveessa
sijaitsevan
vuoristokylän asukkaista.
Eräänä syksyisenä päivänä
vuosia sitten ennen aikaansa
kuolleita kyläläisiä alkaa ilmestymään
takaisin elävien läheistensä keskuuteen.
He vaikuttavat kuin eläisivät edelleen,
mutta eivät kuitenkaan.
~
 ~
Katson hyvin vähän tv.tä joten
vaikkei tämä sarja olekaan uuden uutukainen,
löysin sen kaksi tuotantokautta vastikään
Netflixistä ja
totesin löytäneeni jotain semmoista, mitä en ole vuosiin
löytänytkään.
Sarjan jonka jaksan katsoa loppuun saakka.
~
~
Minulle sarjan tärkein ja
liikuttavin hahmo on 
8-vuotias Victor.
Kuollut, myöskin.
Victor muistuttaa minua
omasta Knut- pojastani,
joka jollain tapaa myös katselee
maailmaa jonkinlaisen rajan toiselta puolen.
~
~
Sarja saapui elämääni varsin mielenkiintoiseen
ajankohtaan.
Olin juuri valvonut viikon
kahden päivän erikoisten tapahtumien jälkeen.
Olin hyvin lähellä ajaa nokkakolarin moottoripyörän kanssa
kapealla maalaistiellä.
Selvittyämme siitä 
juoksi seuraavana päivänä hirvi automme keulan eteen.
Sinänsä hyvällä onnella
kaikki osapuolet selvisivät vahingoittumattomina
 näistä tapahtumista mutta... 
minä joka olen aina nukkunut liikaa en yhtäkkiä enää pystynytkään nukkua.
Ihan kuin olisin yhtäkkiä polttanut loppuun elämäni
ajaksi tarkoitetut univarastot.
Sarjan alussa kuolleista palanneet eivät osaa nukkua..
~
~
Näiden läheltä piti-tilanteiden jälkeen samat ajatukset 
joiden kanssa olen kamppaillut
vuosia, palasivat. 
Mitä jos en oikeasti olekaan olemassa?
Mitä jos kuolimme siihen maalaistielle,
mutta emme itse huomanneetkaan sitä?
Mitä jos palaan kotiin eivätkä läheiset huomaa minun olevan siellä?
Hyvin kauan, niin kauan kuin muistan
olen vastaavissa tilanteissa odottanut ajaako minua vastaan
ambulanssit ja paloautot onnettomuuspaikalle...
Joku voi kutsua ajatusmaailmaani
paranoidiseksi mutta totuus on, ettei
kuoleman rajan ylittäneistä yksikään ole tullut kertomaan,
jotta mitä sitten tapahtuu?
~
 ~
Uni isovanhemmistani, jota olen nähnyt vuosia,
palasi mieleeni tämän sarjan myötä..
käy lukemassa postaus niin ymmärrät miksi.
~

tiistai 27. kesäkuuta 2017

~ Praha/ Kutná Hora 23-25.6.17 ~

Tuntuu että tänä päivänä jokainen
on joko a) käynyt Prahassa tai
b) menossa Prahaan
joten
vähän hassua postata aiheesta.
Prahan keskiaikainen 
Vanha Kaupunki ansaitsee kuitenkin
postauksensa, aivan kuten
Unescon maailmanperintökohde,
Kutná Horan kylä jonne eksyimme vahingossa.
Prahassa oli 30+ celsiusta
lämmintä, jossa etenkin minulla
oli sietämistä.
En tunnetusti pidä päivänvalosta
saati kuumuudesta. 
Lensimme Prahaan Tšekkiläisellä
lentoyhtiöllä josta
jäi todella hyvä fiilis, samoin kuin
tšekeistä ihmisinä ja kulttuurista kaiken kaikkiaan.
4 tähden hotelli oli
turvallinen, viihtyisä ja
palvelu pelasi.
Ostimme joukkoliikenteen vuorokausiliput suoraan
respasta josta saimme myös infolapun
hotellille kulkevista ratikoista.
~
 ~
Hotellihuoneessa oli erillinen makuu- ja olohuone.
~

~
Viettänyt maassa noin kaksi tuntia ja lämpöhalvauksen partaalla :p
~
~
~
 ~
Kaarlen sillan portilla.
Turistimäärä oli pientä päiväsaikaan verrattuna ja silti tunsin
paniikkikohtauksen hiipivän selkäni takana.
~
~
~
Sillan päädyssä söin
elämäni parhaan leivonnaishässäkän,
kanelisokeritötterön vaniljakreemillä, kermavaahdolla ja mansikoilla.
Lähdimme väkijoukkoa karkuun pimeille
syrjäkujille.
~
~
~
~
~
~
Seuraavana aamuna
kävimme ostamassa meno-paluu liput
Kutná Horaan avoimella
paluulla koska emme tienneet
määränpäästä yhtikäs mitään.
Matka kesti noin tunnin,
ja menimme vahingossa yhden pysäkin liian
pitkälle luukirkolta.
Tämä oli kuitenkin onni onnettomuudessa sillä muutoin
upea maailmanperintökohde,
ns. kuninkaiden kaupunki olisi jäänyt meiltä näkemättä.
~
Yritän esittää että pidän auringosta. Taustalla Pyhän Barbaran katedraali
~
 
~
~
Kylästä löytyi paikallinen
Varusteleka josta ostimme
valtaosan
lasten tuliaisista.
Peikkotytölle mm. universumin päheimmän
spinnerin.
~
Spurguilua Sedlecissä. Huom. alkoholiton olut.
~
Palattuamme Prahaan
kävimme taskuvarkaiden paratiisilla ts.
uudelleen turistiryntäyksessä
katsastamassa astronomisen kellon.
Torni itsessään oli remontissa eikä kovin kuvauksellinen mutta onhan tuo kello hieno.
~
~
Tästä tie vei iloisesti keskiaikaiseen kidutusmuseoon.
Kristityt taitavat tuon touhun.
~
~
Siveysvyö.
~
~
Ei kovin keskiaikainen mutta hieno.
Iron maiden.
~
~
Museon jälkeen kävimme keskiaikaisessa ravintolassa syömässä
ja juomassa kotitekoista limonaadia.
Ruoka oli keskinkertaista. 
Keskiaikainen gulassi
muistutti lähinnä karjalanpaistia ilman juureksia. 
Leipä oli hyvää.
~
~
Ruuan jälkeen porhalsimme kuninkaan linnalle
brutaalia porrasaskellusta noin ikuisuuden,
mutta näkymät huipulla maksoivat vaivan.
~
~
~
Kävelyä näytti askelmittari lauantailta 23 km,
eikä se kovin väärässä voinut ollakaan.
Paahtava kuumuus väsytti meidät niin kovin että uni kutsui jo
kymmeneltä illalla.
Seuraava aamupäivä menikin kotimatkaan
valmistautuessa.
Oli mukavaa lentää päivällä.
Suomen rannikon tullessa näkyviin näkyi kuinka koko
pohjoinen
valtakunta peittyi pilviharsoon siinä missä Suomenlahti paistatteli kesäauringossa.
Ah, Suomen kesä.
+17c ja puolipilvinen keli oli mitä ihanin
kotiinpaluun kannalta.
Ihanaa olla täällä taas.
♥ 

Vi som har det iskalla trollblodet.
Loppukesän pysyn kaukana auringosta :D
~

maanantai 26. kesäkuuta 2017

Kostnice v Sedlci ~ Sedlec Ossuary

Vietimme Ukon Juhlaa
tällä kertaa Tšekinmaalla. 
Matkan pääasiallinen tarkoitus oli
Kutná Hora ja luukappeli.
 Todiste siitä että kuolemasta syntyy myös kauneutta. 
40 000 ihmisen maalliset jäännökset hyvin kauniisti aseteltuna.
~
~
~
~
~
~
~
~
~
Haikean haltioituneena lähdössä pois.
~
 ~
~
~
~
~
~
 "Nyt tuuli kuiskaa hiljaa, että pimeys kylmää tuo
Taakse jäävät vuodet maan se uutta aikaa kasvattaa
Uuden hetken syntymä on lähde kuolematon
Ikuisuuden harmonia ympyrä rikkoutumaton"
~
~