torstai 20. elokuuta 2015

Roots bloody roots

Tää postaus jatkaa miun sarjaa asioista jotka olen jättänyt taakseni. Tällä kertaa vuorossa tukan värjääminen kestoväreillä.
Kiveen kirjoitettua ei todellakaan ole, ettenkö rääkkäisi blondattuja latvojani suoraväreillä myös jatkossa, mutta päänahan olen aikeissa päästää pälkähästä värien suhteen loppuelämäkseni.

Yleensä tarve radikaaleihin hiusmuutoksiin on tullut säännöllisin väliajoin.
12-vuotiaana värjäsin tukkaa punaiseksi hennalla.
16- vuotiaana uudelleen ensin punaiseksi, sitten luumun väriseksi.
20-vuotiaana vetäisin korpinmustan kleopatratukan.
23-vuotiaana taasen punaisella.
29-vuotiaana ruskeasta pikimustaan.
Väliajat olen aina ollut kera pitkän superblondatun tukan.

Olen siinä suhteessa tyypillinen suomalainen väritykseltäni, että omasin lapsena lumenvalkeat hiukset ja siniset silmät. 

Kymmeneen ikävuoteen mennessä hiukset muuttivat väriään hiekanvaaleiksi, silmät taasen saivat koko ajan vihreämpiä sävyjä.
Nyt kerron kuvien muodossa tarinan viimeisestä hiustaistostani.
Kaksi vuotta sitten olin siinä pisteessä vaalean pitkän tukkani kanssa, että se oli jatkuvasta  blondauksesta ja hopeavärin käytöstä muuttunut hamppuiseksi ja liian harmaaksi.

The look that I´ve had most of my life

I have had bangs too sometimes. And yes, it IS Tomi Joutsen, vocalist of Amorphis there. He was watching the same Grave gig than us at Helsinki 2013.
Hetken mielijohteesta eräs syyskesän päivä 2013 vetäisin tummanruskean kestovärin päähäni ja toivoin parasta.
Lopputulema ei ollut ollenkaan paha. syksy 2013
Sinä syksynä vein Taivaantakojan vastuuseen sanoistaan.
Hän oli pyytänyt minua vaimokseen eräs kesäyö Katajanokan lukkosillalla kesällä 2012 (Tais olla Tuska jatkoklubin jälkeen).
Kysyinkin häneltä miten olis jos mentäis maistraatissa naimisiin nyt sitten talvipäivän seisauksena 2013.
Hääkuviin sain vision ulkoilmasta. Joko luminen maisema illan pimetessä tai, kuten arvattavissa oli ja itselleni sopi varsin mainiosti, lumeton ja pystyyn kuollut luonto Karhulan hovin pihalla 20.12.2013.
Näitä kuvia varten värjäsin tukan korpinmustaksi jälleen.
Koska vuoden synkin juhla.

December 2013

20.12.2013.
Helmikuussa 2014 sain tarpeekseni vaaleasta juurikasvusta ja niistä pikkuhiuksista, jotka kasvoivat vaaleina hiusrajaan. Näytti tosi luonnottomalta.
Muuten musta tukka sopi mielestäni miulle aika hyvin.
Päätin itse poistaa väriä hiuksista, koska tiesin kampaajien keinojen olevan tuskallisen hitaita.

kahden värinpoiston jälkeen

Värinpoistojen ja suht vaalean, tosin oranssin lopputuloksen jälkeen tein pahimman virheeni pitkään aikaan.
Menin kampaajalle.
Oletin että ammattilaiset sais jo noinkin vaaleasta tukasta tasaisemman värisen, josta olisi helppo 
jatkaa vaalennusprosessia.
Noh..
Loppujen lopuksi tää ruoja joka pääsi miun tukkaani käsiksi sävytti sen kullanvaalealla > lopputulos oli oranssinpunainen!
Myöskään hän ei tuntenut sanoja "latvojen TASOITUS", vaan nyrhi hiuksiini järkyttävän a-linjan, semmoisen klassisen kananpersetukan, jota tapaa lähikuppiloissa, ruokamarketeissa tai omakotitalolähiöissä.
Ainoa keino jolla suostuin jatkamaan liikkumista julkisilla paikoilla oli tukan värjääminen takaisin tummemmaksi.
Näin ollen kevytsävytin jäljellä olevat vähät haiveneni ensin tummanvioletilla, sitten mustalla.

Ilme kertoo enemmän kuin tuhat sanaa
Mietin että koska tukka oli muutenkin mennyttä, voisin saman tien alkaa raidoittamaan sitä vaaleaksi.

Officially the ugliest hair I´ve ever owned
Bad quality webcam pic of a bad bad hair

Toukokuun alussa 2014 pääsin tavallaan takaisin "kotiin" kun viimein lätkäisin vaalean raitavärin kaikkialle hiuksiini. Välivaihe tumman ja vaalean tukan välillä sisälsi 3-4 raidoitusta ja 3kk aikaa.

the Countess is back
Tää tukka ei oo paha, mutta pitkät hiukset nyt vaan sattuu olemaan osa minua, joten en ikävöi. Kesä 2014.
Seuraavat 11 kuukautta kasvatin takaisin omaa hiusväriäni.

Going to Moonsorrow gig, Kuopio february 2015
March 2015, showing my true colours
Sitten ikäväkseni sain todeta, että kun kerran kasvatan tukkani takaisin, noin lyhyt vaalea osa tulee näyttämään hassulta, haaveilin ns. luonnollisesta ombresta, joten itku silmässä tartuin vaalennusväriin vielä viimeisen kerran. Ei olisi todellakaan pitänyt.
Päänahkani sai tutun kihelmöinti/rakkulareaktionsa, ja päätin etten todellakaan enää IKINÄ kiduta itseäni tällä tavoin.
Nyt riitti.
Olen ollut ihan näillä näppäimillä 5 kuukautta ilman hiusvärejä.
Edelliseen oman värin kasvatukseen tää eroaa sillä, ettei miuta enää jaksa kiinnostaa tukka niin paljoa, annan sen vaan ajan kanssa kasvaa. En kyttää viikottain senttejä koska alan olla jo tutussa turvallisessa hiusten mitassani.
Kampaajaa kartan vielä vähintään ensi kevääseen, koska en halua enää tukastani "turvarajaa" lyhkäisempää eli aika liki tämän hetkistä mittaa.
Kulmakarvat olen myös kasvattanut takaisin eikä menneiden vuosien mustia viirukulmia enää miulla tulla näkemään. Kulmakynä tulee olemaan ikuinen ystäväni, koska miun kulmakarvat ovat täysin värittömät luonnostaan.

recent, about month old look. Pretty naturel and I like it that way.

Seuraavan kerran palaan hiusasioihin kun olen ollut vuoden ilman värjäystä, eli ensi maaliskuun lopussa, katsotaan miltä tukka silloin näyttää.
Nykyisin pidän omaa väriäni itselleni parhaana. 
Olen myös ylpeä siitä, että väreistäni näkee suomalaiset sukujuureni ilmiselvästi.

Victory shall be mine

***
I´ve started posting about things that I have left behind.
Like smoking (10 years ago), alcohol (5 months ago), social media (1½ year ago), and now hair dyes.
 I tell you a story about my latest hair dying show. It lasted almost two years, and did some serious damage to my hair.
So, I have decided that I won´t dye my hair no more. Ever.
Now I have been without colouring my hair for 5 months.
I want to share this story with you guys, so that you will remember, that a quick decision of dying your hair with a new, permanent colour can take several years to fix. 

I am a stereotypical ethnic finn.
 Part of baltic finn karelian tribe, 
and I have learned to be proud of myself and my natural look.
So I do not have the need to cover my true colours anymore .
I will return to this subject when a whole year has passed without any dyes.





2 kommenttia:

  1. Mun tekisi ihan tosi paljon mieli kasvattaa mun oma vaalea väri takaisin ja olla enää värjäämättä tätä tukkaa... Sulla on kuitenkin hyvä, kun oot ollut pitkiä aikoja vaaleana ja sun ei tarvitse totutella siihen enää. Ite oon ollut 7 vuotta punapäänä, ja viime vuonna kun koitin vaaleampaa kuparinpunaista, tunsin itteni vaan kulahtaneeksi ja masentuneeksi. En tiedä millä sitä enää osaisi olla vaalea :/ En edes tiedä minkä väriset mun luonnolliset hiukset tätä nykyä olisi, oon värjännyt niitä kuitenkin 14-vuotiaasta saakka. Harmittaa vaan, kun ovat ohentuneet niin paljon. Muksuna ponnari oli ranteenpaksuinen, nykyisin ehkä peukalon :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oma väri tuntuu tosi kulahtaneelta ensin vaaleaan tottuneellekin, koska kasvava juuri on aina värjätyn tukan rinnalla "ei-minkään"-värinen. Vaikein vaihe kasvatuksessa tuntuu olevan tämä 6kk-1v. Mutta mie tosiaan tahdon hyväkuntoisen pitkän tukan, ja olen onnistunut kehittämään itselleni myös vakavan vaalennusväriallergian päänahkaan, joten ei ole paljoa vaihtoehtoja :D Omaa tukkaa saatan ehkä piristää raidoilla/suoraväreillä. Violettia tai pinkkiä saatan taas laittaa tähän blondattuun osioon, kun on ensin kasvanut pois kasvoja kehystämästä. Olen värjännyt tukkaa 12-vuotiaasta lähtien. Yllätyin kuitenkin iloisesti omasta väristä, ja niin voi olla myös sinun kohdalla, suosittelen rohkeasti kokeilemaan :) Väriä saa halutessaan meikillä ja tukan värjäykseen ennen kuluneet rahat voi sijoittaa vaikka uusiin vaatteisiin, jotka tosin itsellä tuntuu olevan aina mustia/valkoisia joten sitä kautta ei väriä ilmeeseen tipu :p

      Poista