torstai 5. toukokuuta 2016

Wreden hautausmaa

On aika kummitustarinan.
Kouvolan Anjalassa, metsän siimeksessä sijaitsee Wreden hautausmaa.
Vanha hautausmaa elää nykypäivän folkloressa mystisen mustiin pukeutuneen naisaaveen näyttäytymispaikkana.
~


~
Tänä kauniina toukokuun päivänä lähdin uteliaisuuttani ottamaan selvää tarinasta.
Koska olen herkkä aistimaan asioita olin aika varma, jos hautuumaalla on oikeasti erilaista energiaa, kykenisin minä tuntemaan sen.
~
 ~
~
Ennen Wreden hautuumaalle menoa kävin isovanhempieni haudalla.
Lapsuudesta tutulla "koti"hautausmaalla minulla on levollinen olo.
Kuten tälläkin kertaa.
Tähän tunteeseen vertasin Wreden hautausmaalla kokemaani.
Tunne Anjalassa olikin täysin toisesta maailmasta.
~
~
Wredeiltä ja isovanhemmiltani löytyy historian uumenista yhteys.
Äitini kertoman mukaan isoisäni saapuessa lapsena Kymenlaaksoon Viipurin evakkona vuonna 1939 asettui hän perheineen pieneen mökkiin Anjalaan, Wreden suvun maille.
~
Grave Hunter ( of the night).
~
"Kuningas Kaarle IX lahjoitti 1608 koko Elimäen neljänneksen, siinä mukana Anjalankin maat, ratsumestari Henrik Wreden leskelle. Henrik Wrede oli Kirkholman taistelussa pelastanut kuninkaan hengen. Anjalan kartanosta muodostui Wreden suvun eräs pääkartano, ja suvun nuorimman, niinkutsutun suomalaisen, haaran pääkartano 1700-luvulla. "
~ Postaus sisältää lainauksia Wikipediasta~
~
 ~

 ~
Wreden hautausmaan aaveen oletetaan olevan Mathilda Augusta Wreden ( 8.3.1864-25.12.1928) vaeltava henki.
~
~
Mathilda oli vankien ja sorrettujen ystävä.
Hän auttoi vankeja ja kierteli vankiloissa tapaamassa heitä pitäen käynneillään myös hengellisiä puheita. Mathilda perusti veljensä Henrikin kanssa Toivola-nimisen työ- ja turvakodin vankeja varten.
~

Kakolan vankien Mathildan haudalle veistämä obeliski vuodelta 1934.
~
"Mathilda oli evankelioinnin lisäksi alkanut puolustaa vankien oloja. Hän oli kiinnittänyt huomiota muun muassa vankiloiden sairaanhoidon puutteisiin. Vankiloihin alkoi 1900-luvun alussa tulla venäläistämistoimia vastustavia poliittisia vankeja. Nämä uudet vangit lakkoilivat ja vaativat parempaa ruokaa ja sairaanhoitoa. Wrede vähensi uskonnollista sanomaansa tavoittaakseen sosialistivankeja ja tuki näiden uudistusvaatimuksia. Hän aiheutti skandaalin vuotamalla julkisuuteen tietoa vankilaoloista.
Virkamiehet pitivät aatelista evankelistaa uhkana yhteiskuntarauhalle 1900-luvun alun Suomessa. Hänen pelättiin yllyttävän vankeja sosialistiseen kapinaan.Mathilda tuki näiden vankien pyrkimyksiä, minkä vuoksi hänen toimiaan alettiin tarkkailla. Kapinoinnin pelossa annettiin määräys, ettei kukaan vankeinhoidon ulkopuolinen saa tavata vankeja kahden kesken. Kun tällaiset tapaamiset kiellettiin, Mathilda lopetti vankilakäyntinsä kokonaan, koska hän ei halunnut ulkopuolisten kuuntelevan arkaluontoisia keskusteluja. Mathildalle ei kerrottu että kiellon syyt olivat poliittiset, ja hän otti asian henkilökohtaisena loukkauksena."
~


~
Lieneekö Mathildan tuntema vääryys avustustyön loppuessa syy hänen sielunsa ikuiseen vaellukseen?
~
~
Astuessani sisälle hautuumaan porteista en voinut kuin ihastella paikan synkkää, hiljaisen kaunista ilmapiiriä.
Paikka sijaitsee valtavien kuusien ja mäntypuiden siimeksessä.

Kulkiessani peremmälle aistin mielentilani muuttuneen ihastuksesta hieman säikyksi.
Jossain kaukaa oli alkanut koira haukkumaan.
Folkloren mukaan hautuumaalle astuneet ovat toisinaan nähneet metsän reunassa suuren mustan koiran vahtivan luutarhaa..
~

~
Keskityin kuitenkin kuvaamaan kauniita rautaisia ristejä etsien samalla katseellani Mathildan penkkiä.
Tarinan mukaan kuka penkille istuu, saa vierelleen Mathildan haamun.
~
Mathilda Wrede
~
Minä en penkille istunut.
Jollei Mathilda halua penkilleen istuttavan, en aio sitä suin surminkaan koskaan tehdä.
Miksi käyttäytyä epäkunnioittavasti edes henkiä kohtaan?
~


~
Kun yritin ottaa ensimmäistä kuvaa penkistä piippasi kamera muistin olevan täynnä.
Kuuliaisesti deletoin vanhoja jo tallennettuja kuvia lukemattoman määrän.
Tästä huolimatta seuraavan kuvan otettuani kamera piippasi uudelleen muistin olevan täynnä.
Ok, whatta fuck is happening over here?
( myös kuvanmuokkausohjelma kieltäytyi yhteistyöstä näitä kuvia valmistaessani julkaisukuntoon..)
~


~
Seuraavat toistakymmentä kuvaa poistettuani kamera suostui jälleen toimimaan..
Astelin lämpöisen tuulen tuudittamana ihan alueen perälle.
~


~
Vapaaherratar Annan hautaa kuvatessani kuulin selkäni takaa oksan taittuvan.
olin varma että metsässä kävelee joku, mutta minun silmilläni en nähnyt yhtäkään elävää sielua.
~


~
Taivas tuntui tummuneen ihan aavistuksen verran, joten nielaisten tuumasin että nyt on hyvä alkaa lähtemään poistumistien suuntaan.
~


~
Ensimmäinen kuvaamani hauta kuului poikani kaimalle ~Knut~
~
Minulla oli Mathildalle lahja.
Pieni syvänpunainen orvokki jonka laskin hänen haudalleen obeliskin juureen.
Tarkoituksenani oli istuttaa orvokki maahan mutta jokin tässä paikassa kertoi minulle ettei maahan koskeminen ole suotavaa.
Esitin Mathildalle
 mielessäni hiljaisen pyynnön, että hän soisi suojelustaan eräälle läheiselleni.
~
~
Koko paikassa ei ollut ensimmäistäkään sinne tuotua kukkaa.
Maalari Aaltosen haudalla oli hautausmaan ainoa kynttilä.
~


~
Yöaikaan on kerrottu nähdyn loistavan hahmon jolla on pää muttei jalkoja kulkevan kappelin vierellä.
Rohkeimmat voivat koettaa manata henkeä esiin kiertämällä hautakappelin kaksitoista kertaa keskiyöllä.
~


~
Wrede-suvun hautakappeli on uus-goottilainen, arkkitehti G. th. Chiewitzin suunnittelema. Kappeli on uudistettu v. 1860. Aikaisempi kappeli hävitettiin Kustaa III sodan melskeissä.
~
~


~
Lopulta minun täytyi sanoa hyvästini Wredeille.
Vaikka olin päivän aikana nauttinut tarvitsemani määrän vettä, kahvia sekä raikasta ulkoilmaa alkoi tuttu viiltävä pääkipu vaivata minua.
Levoton olo ja paine vatsanpohjassa jatkui vielä hyvän aikaa jätettyäni Anjalan kauas taakseni.
 ~

~
Mathilda Wrede kärsi myös koko elämänsä raastavista päänsäryistä.
~



***

Now it is time for a scarytale.
I´ve read a lot about this cemetary at little village of southern Kouvola.
Village is called Anjala and there lays an old cemetary which belongs to the family of Wrede.
Folklore says that one lady in black,
Mathilda Wrede, haunts it.
Usually she can be seen at night time,
but maybe in the middle of a beautiful summer day, if you dare to sit on her iron bench.
They say that Mathilda will sit there on your side.

Since I have the ability to sense things I was sure that if there is something strange in that place I would feel it.
And well, I did.

My camera did some disfunctional tricks on me, which it should have not.
It said that memory is full when it actually was not..
afterwords my photoshop programme did not want to co-operate with me while preparing these pictures.
A dog started to bark somewhere in the forest  when I walked deeper to the graveyard.
A story tells that a ghost of a black dog can be seen near the cemetary sometimes.
Mathilda Wrede was an evangelist and spent her lifetime by taking care of prisoners. 
At the end she was banned of doing her charity work and she really was heart-broken by that.

Maybe that is the reason for her restless soul?

There is an interesting connection between my family and Wredes.
When my grandfather was a child they had to leave their home at Viipuri, Karelia during winterwar. My grandfathers family got a little cottage at Wredes family land right there in Anjala.

I gave Mathilda a little flower, just to thank her for letting me visit her grave site.
I also made a silent wish that she would look after my family member.

I had to leave the cemetary cause I suddenly had a major headache.
Headaches were something that Mathilda suffered her hole life also.

~
Aallotar

4 kommenttia:

  1. Vaikuttava kirjoitus, kiitos tästä :) Itse en varmaan olisi yksinäni uskaltanut paikalle mennä edes päivällä, koska omaan hieman samanlaisen kyvyn saada omituisia tuntemuksia ja painetta pääkoppaan. Tuollaiset paikat ovat kyllä kiehtovia,ja kiertelisin mielelläni tuollaisissa hyvässä seurassa :p

    Minulla on myös joillakin hautausmailla alkanut kamera temppuilemaan ilman syytä!

    VastaaPoista
  2. Njoo, enemmän mie pelkään eläviä ihmisiä kuin henkiä :D Ei vaan. Yksin seikkaillessa on oma jännityksensä mutta toki seura tuo turvaa tai vaihtoehtoisesti ruokkii sitä jännitystä x) Kummitusjutuissa on aina sitä jotain. Siinä lähiseuduilla on myös toinen paikka josta on olemassa oma tarinansa, mutta siitä joskus toiste.

    VastaaPoista
  3. Mielenkiintoinen postaus :) Tuskin tuokaan paikka olisi ollut ihan niin kuumottava jollei tietäisi noita taustatarinoita, kiva että jaoit ne meidänkin kanssa :) En tiedä oisinko ite uskaltanut yksin mennä sinne tallustelemaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itseasiassa tarinan juju on siinä, että haamua ei kuulemma voi nähdä jos steppailee ryhmässä tuolla kalmistolla. Kaikki nää asiat tulee legendan mukaan tehdä yksin, tietenkin ;D Minä sain tuolta niin paljon irti, kummitusjutut ovat vain kerma kakun päällä. Hautuumaan estetiikka, kiehtovat tarinat ammoin eläneistä ihmisistä sekä omiin ajatuksiini yksin syventyminen olivat käynnin parasta antia. Sain myös inspiraatiota puutarhaa varten. Koska perinteiset puutarhat ovat aina vähän plääh, voiko olla parempaa ideaa kuin ottaa inasen inspiraatiota kalmistoista?

      Poista