sunnuntai 27. maaliskuuta 2016

Aallotar


Aallottaren Tarina

Olen esitellyt ensimmäisessä blogitekstissäni lyhyesti tarinan blogini nimen sekä nimimerkkini takana.

Jostain syystä, kun lopulta tein päätöksen oman virtuaalisen päiväkirjani aloittamisesta, blogin nimi sekä nimimerkkini oli kristallinkirkkaana mielessäni.

Tilannehan ei aina ole ollut läheskään sama.
Nuorempana avattarien sekä nimimerkkien luominen tuotti suurta tuskaa.

Tähän nimeen olen kuitenkin syntynyt.
Se on aina elänyt minussa.




Edesmenneiden isovanhempieni ja tätä myötä myös äitini tyttönimi on suoraan
suomalaisesta meren jumala Ahdista.

Aallotar on Kalevalassa Ahdin tytär.

Kun menin naimisiin Taivaantakojan kanssa, otin hänen sukunimensä.
Rouva A. On wanhan Suomen kielellä Aallotar.

Se on tähtiin kirjoitettu.


~
Kalevalassa:

Vanha Väinämöinen itse tuon sanoiksi virkki:
"Vellamo, ve'en emäntä, ve'en eukko ruokorinta!
Tules paian muuttelohon, vaattehen vajehtelohon!
Sinull' on rytinen paita, merenvaahtivaippa päällä,
tuulen tyttären tekemä, Aallottaren antelema:
minä annan liinapaian, panen aivan aivinaisen;
se on Kuuttaren kutoma, Päivättären kehreämä. 
 
  
" Tuulen Tytär/ Soturin tie" on itselleni yksi tärkeimmistä Moonsorrow´n kappaleista.
Jos mun sieluni olisi musiikkia se olisi tämä melodia. 


Kerran näin ohimennen telkkarissa erään palkintogaalan kiitospuheen.
En valitettavasti muista tätä varttuneempaa naisnäyttelijää nimeltä, jonka kaunis kaunis lause jäi vuosiksi päähäni kaikumaan, mutta kiitospuheensa alkajaisiksi hän kuitenkin totesi;

” Elämä on kuin kaunis uni syntymän ja kuoleman välillä.”

( Taivaantakoja oli tehnyt muuten ennen tapaamistamme biisin ” Between Death and Dying”
jonka löydät  postauksen lopusta ).

Lause osui suoraan sieluni sopukoihin vahvalla realismillaan.

Onhan meidän jokapäiväinen tuttu ja totuttu arkemme rutiineineen pelkkä illuusio.

Kaikki muuttuu elämässä silmänräpäyksessä, eikä muutoksen jälkeen mikään palaa ennalleen enää koskaan.

Olen tämän muutoksen kokenut ja rakentanut sen varaan itseni aina uudelleen ja uudelleen.

Näin ollen elämäni tarina sai nimekseen Aallottaren Uni.

Kuitenkin kansanperinteestä juontuvat nimet ovat vapaata riistaa, ja niin kuuluukin olla.

Mitä enemmän ihmiset kiinnostuvat juuristaan ja viehättyvät Suomen poikkeuksellisesta menneisyydestä sitä pidempään pakanaperinteet sekä muinaisuus kulkevat kanssamme tulevaisuuteen.

Huomasin virtuaalista kuvapankkiani tutkiessani että kevät, Kalevalan päivä tai puhdas sattuma näyttää luoneen bloggeriin uusia Aallottaria eri etuliittein. Näin ollen vaihdoin nimimerkkini oikeasta etunimestäni takaisin Aallottareksi.

Koska en voi olla kukaan muu.

Silti Ahdin neitoja valtamereen mahtuu.

~Savuavaa pääsiäistä kaikille~


Story of Oceanide

I have shared the story behind my blog´s name and my avatar shortly here when I started this virtual diary january 2015.

When I had made my decision of starting this website, the name was chrystal clear in my mind.

I'm
 born to be
Aallotar.
That Avatar or alter-ego has always been in me.

My past grandparents and of course my mothers maiden name is directly from the old Finnish god of the sea ” Ahti”.

Aallotar is the daughter of Ahti in our National Epic Kalevala.

When I married Skyforger, I took his last name, and so I became mrs. A.
And Mrs. A is Aallotar in old Finnish.

So it was written in the stars.


In the same poem in Kalevala there are mentioned ” Tuulen Tytär” ( Daughter of the wind) and Aallotar ( Oceanide).

” Tuulen Tytär” was one of the first Moonsorrow songs I ever heard, and if my soul would be in the form of played music, it would be that melody.

Years ago, I saw a clip of some gala, where an female actress who´s name or face I do not remember said this sentence when she started her speech;

” Life is like a beautiful dream between birth and dying”

( Funny coincidence, my husband had made song ” Between Death and dying” with his band before we met).

That sentence of that actress struck straightly to my core with it´s ruthless realism.

Yet our comfy everyday life is only an illusion.
It could be gone in a blink of an eye, and everything is most certainly different after that blink.

I have experienced that blink and build myself together over and over again.

So, that way my diary got it´s name Aallottaren Uni- ” Dream of Aallotar”.

Yet names and places of our ancient history, real or fiction one are all free to use, and that is the way it should be.

Our Ancient gods and old ways keep living when more people found them attractive.

I was glad to notice that spring had raised new oceanides into the world of blogs.

Yet I cannot publish my texts under any other name, there for I changed my avatar back to just
” Aallotar”.

Cause she is who I am.

That does not mean that there wouldn´t be room for other Oceanides.
There is planty of room in the Ocean.

~ Smoking easter to all of you~



tiistai 22. maaliskuuta 2016

Suden Tunti

Suden hetki tarkoittaa aikaa varhain aamuyöllä.
Tällöin ihmisen ajatellaan olevan niin fyysisesti kuin henkisesti heikoimmillaan.
Muinaisen rooman valtakunnan aikalaiset uskoivat, että suden hetkellä useampi ihminen kuolee sairauteen tai vanhuuteen kuin muina vuorokauden aikoina. sanotaan myös, että suden hetkellä unet ovat voimakkaimpia. Suden hetkellä myös susien on arveltu saalistavan.
~
Kansanperinne kertoo, että suden hetkellä ihminen helposti torkahtaa, esimerkiksi nuotiolla, jolloin susi pääsee hyökkäämään.
Kerrotaan, että suden hetkellä nukkuvan ihmisen elimistö alkaa valmistautua uuteen päivään, ja vanha ihminen kuolee, jos hän ei enää jaksa aloittaa uutta päivää. Suden hetkellä normaalin päivärytmin mukaan nukkuvalla on uni syvintä ja elintoiminnot hitaimpia. Suden hetkellä ihmisen ruumiinlämpö lähtee nousuun ensin laskettuaan.
~
Myös yön kylmyys voi olla sairaille ja vanhoille vahingollista suden hetkellä. Suomessa keskikesällä suden hetki on vuorokauden kylmin hetki, sillä se osuu aikaan juuri ennen aamun sarastusta.
~
Skandinaavisessa mytologiassa esiintyy tulta syöksevä Fenrir-susi, jonka kita ulottui maasta taivaaseen. Suden ulvonta oli merkki maailmanlopun alkamisesta. Silloin Fenrir nielaisi kitaansa auringon ja kuun ja tappoi Odinin.
~
Ammattini tuomalla kokemuksella uskon itsekin suden hetkeen hyvin vahvasti.
~
Kevätpäiväntasauksena Moonsorrow julkaisi Youtubessa uuden videonsa " Suden Tunti".

***

Hour of the Wolf

Period of time at early morning, when they say that human is in it´s weakest physical and mentally state.
Folklore says that an old person dies, cause a body does not have the strenght to cope the wolf´s hour.

In scandinavian mythology Fenrir (wolf) swallowed the sun and the moon and finally kills Odin during Ragnarök.

Wolf´s hour is the coldest moment of finnish midsummer night, morning twilight.

Moonsorrow released their new song and video "Suden Tunti" ( Hour of the wolf) yesterday,
spring equinox.

tiistai 15. maaliskuuta 2016

Uudet buutsit & Vuosi ilman hiusvärejä

Hiusten kasvatus, mitä ihanaa puuhaa.
Kulunut ajastaika on tuntunut tämän keissin osalta pitkältä kuin nälkävuosi.
Tarkalleen ottaen olen kasvattanut hiusten omaa väriä 11 ½ kuukautta.
Alle kahden viikon päähän on kuitenkin tiedossa jo täysin erilaisia postauksia, joten hoidan tämän nyt.

Jotenkin pelottavaa julkaista kuvia joissa ei ole inasen vertaa photoshoppia.

Väritykseni vaikuttaa edelleen hyvin stereotyyppiseltä suomalaiselta.

Ärtyvän ja moniongelmaisen hiuspohjan vuoksi en voi käyttää kasvatuksen piristykseksi mitään ihania tuuheuttavia shampoita hoitoaineista puhumattakaan. 
Erisanin perushampoo on tällä hetkellä kookosöljyn lisäksi ainoa hiustenhoitotuotteeni.



Mieli tekee jonkinlaisia hopeakäsittelyjä keltaiseen blondin jämään mutta tukan kuivumisen pelossa en ole nyt viime kuukausina tehnyt sillekään yhtikäs mitään.

Oma tukka kattoikkunasta suodattuvassa päivänvalossa.
~
Erään täällä asuvan tukkajumalan hiusten pituuteen on vielä matkaa mutta yritys hyvä :D

A bit scary how similar our colours are. Our eyes are similar also.

~
Suomen kevät vaatii kunnolliset kengät.
Nämä New Rockin old school monot bongasin Huuto.netistä.
Tiedättekö kuin vaikea on löytää NR:n korollisia buutseja vähän käytettynä, oikeanlaisella korolla,  hyvässä kunnossa ja sopuhintaan?


Niin vaikeaa että siihen meni 4 vuotta.
Näissä on pitävä kumipohja sekä pinta/sisämateriaalina paksu nahka.
Niin ja niitä solkia.


***

Hey ya.
Now it´s been 11½ months since my last hair dye.
I will be focusing on other things over the next couple of weeks so I will do my 1 year hair growing post today. I dag.
So, my colours are most certainly very stereotypic finnish if I may say.
That sand blonde hair combained with green eyes is so common among us. Like for example, me and my husband have both of those qualities.
So, I haven´t done any photoshop to these pictures so that my actual shades can be seen.

I bought a new ( thrifted) pair of boots last week.
I did not have a decent pair of high heel boots for a daily use.
They are old model of New rock.
I wanted all black NR´s, metal heel would be too colourful for me :D
And all of those buckles, buckles, buckles, I just love them.



maanantai 7. maaliskuuta 2016

Spirit Rideth With the Ones That Know No Fear


Hän vaatii että hyvät yöt toivotetaan öristen
~
Tykkää dipata suolakurkkuja cokikseen
~
Vaatii aamukahvia, aina kuusivuotiaasta lähtien
~
Kasvattaa pitkää tukkaa, on kampauksestaan tarkka ja heiluttelee ananasa-ponnariaan 
nauraen
~
Kun vein joulutonttumme kaappiin talvehtimaan haki hän sen takaisin
~
Äidin ohimenevä Blair Witch moment kun tonttu oli aseteltu tuijottamaan seinää
~
Ei jaksa kauaa väenpaljoutta edes hauskan äärellä
(Fuck off HopLop,
aikuiset kiitti salaa mielessään kun puolentoista tunnin jälkeen lapset tahtoi lähteä)
~
Tykkää kotitöistä ihan simona, ja on niin ahkera <3
~
Tahtoo samanlaiset tavarat kuin muillakin, ei sen väliä että omat ovat laadukkaimmat
~
Kävelee tyynesti lelukaupan ohitse
~
Ei käsitä miksi opetetaan niistämään kun nenässä on räkää, mutta kielletään kun on nenäverenvuotoa?
 edit.
Veski oli kuin teurastuksen jäljiltä kun poika niisti, äiti ei voinut enää muuta kuin nauraa
~
Toivoo lahjaksi kävelykepin koska joulupukillakin on
~
Fanittaa Dark Funeralia
~
Etenkin levyä Angelus Exuro Pro Eternus
~
Toivoo että olisi jo iso poika ja saisi "Leukasaatana"-paidan kuten Taivaantakojalla.
~

Mun höpsö rakas poikani.

***


He demands that good night wishes are spoken growling like metal vocals
~
He loves to dip pickels into Cola
~
Demands morning coffee, since the age of six
~
Is growing his hair and likes to keep it on a pineapple-ponytail
~
When I put our yule elf away, he put it right back in it´s old place
~
Though he put it face to the wall so I had a "Blair Witch Moment" aka. it scared the shit out of me ( how in the hell that gnome went back there from the upper closet?)
for a second an then I started to laugh
~
Did not want to spent hours at indoor amusement park cause all that crowd.
(Mommy was secretly pleased)
~
Like to do domestic tasks and does them really carefully 
~
He wants all the same things that rest of us have, even though he has the best and quality stuff like headphones, tablet computer etc.
~
But does not care of toystores, walks calmly by them
~
Does not understand why we have teached him  to blow his nose, cause why it is then forbidden when a nosebleed occur?
~
Really, our bathroom was a bloody mess when he blew a nose couple of times and I really wasn´t able to anything but laugh :D
~
Want´s a walking stick cause Santa has one
~
Likes Dark Funeral and wishes to be a big boy already so he could have same band shirt as Skyforger
( Angelus Exuro Pro Eternus)
~
He loves that demon face on that album cover
~
My Precious  <3

                                  

tiistai 1. maaliskuuta 2016

Oddities of Oceanide


   Olen valinnut lapseni ensimmäisen etunimen hautakivestä.
    (Eräs vampyyrileffa toimi toki myös vahvana vaikuttimena. )
Lapsena mielelläni lähdin hautuumaalle mukaan jotta voisin isoäidin hautoja hoitaessa kulkea ympäriinsä ja lukea muistokivistä ihmisten nimiä sekä elinaikoja.
Kuvat syksyltä 2012.
 ~
Isoäiti on jo rajan tuolla puolen

Nykyisin käyn mielelläni illalla hautuumaalla. Silloin siellä ei törmää yhteenkään elävään sieluun, hah.

En tykkää pääkalloista kuvioina tai sisustuksessa. Hyvin pieninä annoksina menettelee esim. bändipaidassa mutta lempiyhtyeenkin paita on jäänyt ostamatta liian ison homo sapiensin kallon vuoksi.
Arvostan ihmiselämää ja kunnioitan kuolemaa suuresti.
Tästä varmaankin perimmäiset syyt tälle dissaukselle.

Ei, Moonsorrow, ei näin.
~
Eläinten kallot ovat asia erikseen. Niiden estetiikka viehättää minua suuresti.
 ~
En myöskään innostu niiteistä true metallimimmin lailla vaikka olen kyllä yrittänyt.
Olen sen ajan lapsia jotka muistaa ne 90-alun bubiruusut jotka veti kadonnutta nuoruuttaan etsien niiteissä ja teräväkärkisissä korkkareissa. Jaiks.

Muille kuin minulle niitit kyllä tähän päivään jalostettuna sopii.
 Olen nähnyt upeita niittejä leideillä ja leidejä niiteillä.
Taidan olla tähän trendiin liian vanha.

Hapsuja sen sijaan rakastan mutta ikävä kyllä niistä tulee Taivaantakojalle sama assosiaatio kuin mulle niiteistä. Tyydyn siis hapsumaniassani pelkästään mustaan hapsulaukkuuni josta en kyllä luovu vaikka rakkaani sanois mitä :p

Kaikki laukkuni ovat muuten kankaisia. En tykkää muista materiaaleista. Military tyylin nasselaukut ovat parhaita.
~
Toisen lapseni etunimi on Samuli Edelmannin leffasta. Tykkäsin kyllä nimestä jo lapsena :D
 ~
Rakastan laihdutusohjelmia. Tämä on jokseenkin outoa koska olen aina ollut alipainoinen tai normaalipainon alarajoilla. Minua kiinnostaa ihmisten tahdonvoima kääntää elämänsä suunta ja pitäytyä tässä suunnitelmassa. Tän hetken suosikki on " My 600-lb life".
Oudointa tässä on että mulla on aina nälkä kun katson näitä.
Stailausohjelmat ei niinkään innosta.
Kauhunsekaisen huvituksen säestämänä olen kuitenkin seurannut herra Niitinkin ohjelmaa.
Mulla on aika vahva oma tyyli ja maku, mulle ois kauhistus jos joku tulisi neuvomaan ja sorkkimaan mun buduaaria vaikka kuinka näyttäisin kauheelta massan mielestä.
Surullisimpana muistan kun ne kaksi englantilaisnaista stailasi nuoresta tanskalaisesta gootahtavasta mimmistä, jolla oli btw loistava tyyli, etäisesti pin-uppia muistuttavan kotirouvan.
Taisi tää lyyli todetakin muistuttavansa äitiään stailauksen tuloksena. Eh.
~

En katso sarjakuva-teemaisia elokuvia. Nukahdin mm. kesken Dark Knightsin Ledgerin hyytävästä roolisuorituksesta huolimatta.
~
Rakastan asua Kouvolassa.
Kaupungin synkästä ja ankeasta maineesta huolimatta tai juuri siksi pidän sitä erittäin viehättävänä ja omalaatuisena.Nykyinen suur-Kouvola pitääkin sisällään kaiken mitä elämään tarvii paitsi Ikean ja lisää keikkoja.


~
En tykkää yhtään esiintyä valokuvissa.
Pidän kirjoittamisesta, kuvaamisesta, kauniista tavaroista sekä blogin visuaalisen ilmeen hiomisesta mutta kautta Odinin, inhoan omien kuvieni julkaisua.
~
Opettelin kollaasien tekoa..

~
Rakastan hillosipuleita. Taidan olla ainoa maailmassa.

***

I had a sudden urge to open up a little about my likes and dislikes.
~
I like old names, so I picked my son`s name on a tombstone.
It is such a cliché, but I have loved graveyards since I was a little girl and wandered
 there while my grandmom took care of graves of our past relatives.
Now she is burried in that very same graveyard also.

Couple of the names of my children are from different movies.

I do not like human skulls, printed or in decoration.
I honor human life and death too much.
So I think that skulls are tacky.
Studs neither, not like a decent metal lady should.

Animal bones I do like in decoration or jewerly.

I love programmes like " My 600-lb life".
I have always been a standard size lady or a skinny one, so it´s a bit odd.
I just think that it is fascinating to see the will power of a human being to change their lifes.
Sad stories occur also though.

I do not watch movies based on comic characters.

I love living in Kouvola.
Kouvola has a reputation of the most grim city of Finland cause it´s soviet like architecture and such introverted people.
But we have just about everything here.
Like a National park, amusement park, water park, lot´s of countryside and lakes, forests and so on.
Everything but ocean.
We have lived most of our lives near the sea, so it is a good change.

I hate to publish my own pictures.
I think it is vain.
But I also know that they make a blog more alive.
That there really is a real human being behind it.
So when I love blogging in every other way, I just deal with it.

Seems
 that I am the only one in this world who love
pickled onions. Yammy.