tiistai 30. elokuuta 2016

I Eit Vindhalt Tre... Kunnskap Krevjar Det

In a wind-withered tree... is what true knowledge demands 
Jos astetta metallimpi Einarin (Wardruna) Neofolk kiinnostaa.
~
Edellinen postaukseni etiäisistä ja aaveista
kirvoitti monia äärimmäisen mielenkiintoisia kommentteja.
Osa kommenteista käsitteli enne- tai muita unia.
En aikonut tehdä unipostausta koska rehellisesti sanottuna elän onnellisinta aikaani silloin kun en muista uniani.
Tällöin olen onnellinen ja rauhallinen ja vietän uniaikani 
unen syvimmässä mahdollisessa muodossa.
Jos muistan uneni, ovat ne olleet stressin ja ahdistuksen luomia sekä näin ollen painostavia ja surullisia.
~
Uneksin toistuvasti olevani elokuisena iltana isovanhempieni tuvassa.
Luulen että on elokuu koska on vielä kesä mutta maiseman peittää oranssinkellertävä hehku.
Kuin unen yli olisi vedetty dusk-filtteri.
(kuten näissä kuvissa ).
Uni toistuu eri variaatioin.
Siinä esiintyy aina molemmat tai toinen isovanhemmistani
jotka olivat minulle läheisiä ja rakkaita ihmisiä.
Yritän kommunikoida heidän kanssaan ja olla
kuin ennen vanhaan.
Useasti unessa toisuu onnellinen ajatus
"Oletkin vielä täällä. Et olekaan kuollut".
~
~
Tällöin uni muuttuu  eivätkä
isovanhemmat reagoi puheeseeni tai olemassaolooni millään tavoin.
On kuin olisin ilmaa heille.
He toimivat ja liikkuvat mutta ovat täysin ääneti.
Tällöin unessa ymmärrän etteivät he ole enää siellä.
He ovat unessakin kuolleita.
Mutta jollain tasolla aina läsnä.
Olen monesti lukenut wiccalaisen maailmankatsomuksen meditaatioharjoituksista  ja sielunmaisemista.
Tämä elokuinen päivä kotikylässäni taitaa olla aivojeni rakentama sielunmaisema joka asustaa pääkoppani syövereissä koskaan sieltä poistumatta. 
~
~
Tämän uneni muistelu sai minut pohtimaan omaa näkemystäni
iankaikkiseen.
Kuoleman jälkeiseen.
Minulla ei ole minkään valtakunnan lahjoja 
nekromantiaan.
Luulisin.
~
I can still be a necromantic
 ~
Minusta tämä toistuva uneni konkretisoi sitä että minun sielunmaisemassani kuolleet ovat iäksi menneet.
Heitä ei voi enää tavoittaa missään olemassaolon ulottuvuudessa koska heidän sielujaan ei ole enää olemassa tiedostavassa ja ajattelevassa olomuodossa.
Tahdon uskoa että kuolleen läheisen sielu kuten omanikin joskus tulee 
kulkemaan energiana
tuulten mukana.
Jos oikein hyvin on pullat uunissa saattaa reinkarnaatio toteutua
 siten että syntyy uudelleen elämään esim. herkkutattina.
Tai kuusena omaan kotimetsään...
 ~
 ~
Muinaiset karjalaiset uskoivat Sielulinnun 
 tuovan ihmisolennon sielun syntymässä ja vievän sen pois kuoleman hetkellä.
Joidenkin perinteiden mukaan nukkuessa on hyvä olla lähellä puusta veistetty sielulintu, joka pitäisi huolta sielusta unen aikana, ettei se lähtisi omille teilleen.
 
Lintujen ruokkiminen jouluna on vanha tapa. Muinaissuomalaiset ehkä ajattelivat, että kuolleet eli sielulinnut olivat elävien kanssa mukana keskitalven juhlassa.
(Varpunen Jouluaamuna kertoo tästä muinaisesta uskomuksesta varsin konkreettisesti).
Voi olla, että ihtiriekko oli äpärälapsen sielulinnun hahmoinen itse-sielu.
Isoisoäitini joka kuoli minun ollessani vasta vauva,
 kielsi äitiäni kutsumasta minua nimellä lintunen,
joksi äiti tapasi minua kutsua.
" Jos kutsut lasta lintuseksi se lentää pois".
Tuumasi viisas wanha muori ja tämä onkin hänen ainoa
lauseensa jonka tiedän käsitelleen minun olemassaoloani.
 ~
Mamilla, isoäidilläni oli tapana ostaa minulle lintuja tuliaisiksi
kotiseutumatkoilta.
Minulla on tallessa enää tämä pieni lasinen joutsen ja se on minulle näin ollen 
hyvin tärkeä.
Se on minun sielulintuni, amuletti.
Puoliksi leikilläni olen kuitenkin todennut ettei mun sielulintuni taidakaan olla joutsen, vaan
olemme Taivaantakojan kanssa kuin Odinin korpit
Hugin og Munin
 ~
 Ajatus ja Muisti.

Levottomia sieluja mustissa höyhenissä. 
~
~
Uskon että ihmisen olemassaolo on voimakkaimmillaan
niin syntymän ja kuoleman lähestyessä kuin myös 
itse
syntymän ja kuoleman hetkellä.
Vaikken olekaan taipuvainen enneuniin tai
nekromantiaan
koen voimakkaasti pitkänkin matkan päästä sen kuinka kuolema noutaa
itselleni läheistä sielua.
Luulen tämän johtuvan tunneherkkyydestäni.
Yksikään läheiseni ei ole vielä onnistunut tai lähes onnistunut poistumaan tästä maailmasta ilman että minä olen tästä jollain tasolla tietoinen.
Isoisäni kuolinillasta kerroinkin jo aiemmin, aivan kuten läheiseni läheltä-piti
tilanteesta.
Isoäitini kuolinpäivänä 9.12.2010.
 katsoin ja kuuntelin toistolla
Kotiteollisuuden "Iankaikkista" ja itkin silmäni pellolle,
ihan ilman syytä.
Luulin.
Mustavalkoisessa videossa
yhtye kuljettaa ruumisarkkua hautasaattueessa läpi Lappeenrannan keskustan.
Seuraavana aamuna äitini viestitti että
Mami on poissa. 
Näin ollen jonkinlaisen valveunen, energiapiikin joudun
kokemaan kun jotain elämää suurempaa on tapahtumassa.
Pelkään tätä taitoa
ja saatan välillä vauhkoontua turhasta.
Sydän syrjällään kuuntelen omia tuntemuksiani mm.
nyt kun vauvani on kauempana minusta kuin koskaan ennen.
Kreikan auringon alla.
Onneksi läheisteni ympäröimänä. 
Lähetän suojelevia ajatuksia matkaan
joka ilta/aamu/yö ennen nukkumaan käymistäni.
~
Tulisit jo kotiin sieltä maailmalta ♥
 ***
With this post I am doing some soul searching 
and diving into my dreams.
I often see this dream when I am stressed or sad.
In that dream I am at my grandparents house
and the landscape is covered with that dusk-like filter.
My grandparents are with me and I am so happy.
" You are still here. You are not dead after all."
But they annot speak or communicate with me in any level.
Then that thought hit me like a 
rock.
"You are dead. You will never come back and I can´t never ever share a thought with you again."
This dream reflects really well how I feel
the thought of after-life.
In best case scenario, we are reborn in the form of a mushroom or a spruce tree I think.
I do believe that the energy left behind
us is floating some where in the winds of this world.
~
Ancient Karelians believed that a soulbird brings your soul to you the moment u are born and then that very same bird will take your soul away the second you die.
Only thing that I know about my great-grandmother
thinking of me
(she past away when I was still a toddler).
She said to my mum;
"Don´t ever call your baby a birdie or she will fly away."
~
 I do believe that our existence is it´s most powerful
 level the moment you are born or dying.
No-one of my closest ones have been able to 
leave this world without me to able to sense it some way.
That is one scary thing to realize.
For time being I am sending lot´s of protecting and caring thoughts to my precious daughter who is all the way to Greece with my mum and sis.
Be safe little one and come back home soon.

" Yö kestää vuorokauden
eikä lopu sittenkään
kellon viisarit liikkuvat, mutta aika ei
liiku mihinkään

Silloin ikävä kävelee sisälle
vaikkei kukaan pyytänyt sitä peremmälle
se istuu alas, se istuu vielä
syliänikin syvemmälle
...ja syvemmälle

Iankaikkinen
kulkee isäntänä pelloillaan
ihmisen sielu taskussaan
ihmisen sydän rinnassaan

Kuoleman jälkeen on elämää
olen todisteena siitä
olen kuollut kerran ja toisenkin
eikä sekään riitä

Enkä minä tätä kirjoittanut
tämän kirjoitti ikävä tai kaiho
ja pisarana sateessa on
yhden ihmisen rakkaus ja raivo".
~
    
                           

maanantai 29. elokuuta 2016

In the Pitch-Black Forest of My Delusions

Huu.
Kummitustarinoita.
Etiäisiä.
Tähän alkuun  tahdon sanoa että 
Believe it or Not.
Nämä asiat ovat minun elämäni varrella tapahtuneita,
ja itse tiedän mitä olen kuullut/tuntenut/aistinut.
Eivät välttämättä ole kronologisessa järjestyksessä.
~
Moreghosts.com
~
Blogini ylivoimaisesti suosituin postaus on kautta aikojen 
" Wreden Hautausmaa".
~

~
  Löytyy tuolta oikealta  >
Ei suotta.
Paikka oli hyvin painostava ja tämän jälkeen kotona kävi pari hassua sattumusta.
Hautausmaalla vierailtuani yöllä nukkumaan käydessäni havaitsin että kaikki vaaleat esineet takkahuoneessa jossa nukumme, olivat fluerisoituneet.
Ne hohtivat semmoista kelmeää valoa .
 Poronsarvi,kynttilälampetti sekä itse askartelemani valkoinen sarvipää kehyksissä takan
reunuksella näytti aika kalmalta.
Tässä vaiheessa alkoi ihan oikeasti mielikuvitus laukkaamaan ja taisin nukkua viltti naamalla aika tiukasti seuraavaan aamuun.
Viimeinen ajatus ennen nukahtamista saattoi olla 
"miksi minä idiootti menin sinne?".
Taivaatakoja todisti tämän kummallisen ilmiön kanssani joten jos kyseessä oli joukkohallusinaatio niin sitten.
Muuten vähintäänkin kummallista.
Takkahuoneessa on mustat verhot ja se sijaitsee osittain maan alla.
En ymmärrä miten esineet keräsivät semmoisen määrän valoa itseensä.
Seuraavana aamuna heräsin siihen että
sänkyni vierellä, ihan siinä kohtaa missä lepuutan päätäni,
oli multaa sekä puolukanvarpujen lehtiä.
Hassua, että ne eivät illalla olleet siinä nukkumaan käydessäni.
Hyrr. 
~
 ~
Lapsena pelkäsin tosi paljon öisin isovanhempieni pihapiiriä ja etenkin pihasaunaa.
Setäni elämä päättyi saunan orsille köyden jatkona 
hieman vanhempana, kuin mitä minä olen tänä päivänä.
Itse olin silloin seitsemän vanha.
Minulla oli käsittämätön pelko että onnettomasti päättynyt ihmiselämä jättäisi jälkeensä jotain mikä saattaisi siirtyä ajatuksena taustalle minuun niinä yön pimeinä tunteina.
Tämä ajatus oli todella ahdistava ja se kulki mukanani pitkään.
~
Vuosia myöhemmin tunsin saman tunteen vieraillessani sillä ullakolla jossa 
Pelle Miljoonan 
kappaleen Gabriel
oikean elämän esikuva 
urbaanilegendan mukaan
päätti elämänsä myöskin köyden päähän.
~
Tämän sattumuksen aikaan minulla oli vain yksi lapsi, 
Peikkotyttö.
Olin laittanut tytön nukkumaan ja olin itse suihkussa.
Peikkotytön isä ei ollut kotona.
Kylppäri sijaitsi heti ulko-ovesta vasemmalla ja kesken suihkun kuulinkin kun ulko-ovi kolahti.
Askeleet kulkivat kylppärin oven editse peremmälle asuntoon.
Huhuilin Peikkotytön isälle moikat ja 
että tyttö nukkuu oothan hiljakseen.
Kun tulin suihkusta asunto oli edelleen pimeä ja hiljainen.
Ketään minun ja Peikkotytön lisäksi ei ollut asunnossa ennen kuin Peikkotytön isä saapui myöhemmin kotiin  harrastuksestaan.
Olin rehellisesti sanoen hyvin häkeltynyt tästä koska olin aivan satavarma siitä mitä kuulin.
~
Minun ja lasten jo muutettua pois Peikkotytön ja Knutin isä kertoi valojen syttyneen itsekseen autioon lastenhuoneeseen.
~
Samaisessa asunnossa samana kesänä valvoin monia kesäöitä.
Peikkotyttö oli vielä pieni ja valvoin hänen untaan.
Asuntomme sijaitsi ylimmässä kerroksessa.
Sen yläpuolella oli varastoullakko joka sijaitsi kerrostalon rappujen välillä.
Ullakon erotti rappukäytävistä painavat palo-ovet jotka kolahtivat aina voimalla vaikka ne yritti kuinka hienovaraisesti sulkea.
Useina kesäöinä kuuntelin kun joku käveli ullakolla edestakaisin.
 Palo-ovet eivät kuitenkaan koskaan käyneet suuntaan tai toiseen.
Kukaan ei mennyt ovista ullakolle tai koskaan poistunut sieltä.
~
Minulle läheinen ihminen otti eräs aamu
yliannostuksen lääkkeitä ja soitti mulle viimeisenä.
Ehdin paikalle näkemään fyysisen romahduksen ja epileptisen kohtauksen.
Ennen tajunnan lähtöä hän kertoi tuntuvan kuin sydän räjähtäsi.
Myöhemmin sydän oli teholla pysähtynyt useaan kertaan ja meille kerrottiin että selviytymisen todennäköisyys on pieni.
Odotushuoneessa näin kuitenkin läheisestäni sellaisen haalean kuvajaisen joka näytti siltä että kaikki tulisi olemaan vielä ihan hyvin.
Vasta tässä vaiheessa ensimmäisen kyyneleet valuivat pitkin mun poskiani.
En olisi kyynelehtinyt jos olisin tiennyt että hän kävi tosiaan kertomassa selviytyvänsä tästä(kin)
takaisin elämään.
~
Yönä jolloin äitini veli hävisi kamppailun syövälle,
äitini pajuarkku "itki".
Pajut toisin sanoen vaikeroivat hiljaisessa yössä.
~
Eräänä talviyönä minulle tuli vahva tunne että tahdon lähteä toiseen kaupunkiin katsomaan erästä
minulle tärkeää ihmistä.
En ollut koskaan tehnyt tällaisia yllätysvierailuja
kyseiseen paikkaan mutta tunne oli niin voimakas että sain ylipuhuttua itselleni kuskin ja näin lähdimme matkaan.
Talolle päästyäni havaitsin kaikkien valojen palavan.
"Hyvä, en herättänyt"
ajattelin ja kuljin ulko-ovelle.
Ovet olivat kuitenkin auki sisälle saakka vaikka pakkasasteet ulkona olivat kahdenkymmenen kylmemmällä puolen.
Tässä vaiheessa epämääräinen tunne muuttui epäuskoiseksi ihmetykseksi.

Hän makasi keittiössä vatsallaan
veitsenisku selässä ja paleltuneena mutta elossa.
Hän ei kuitenkaan olisi ollut elossa enää aamupäivällä jolloin varmuudella sinne olisi seuraavan kerran menty.
Hän vietti viisi päivää teholla, mutta selvisi lopulta hyvin pienin vammoin tapahtuneesta.
Mistä tiesin ilman minkäänlaisia maallisia yhteyksiä viikkokausiin,
että sinne oli mentävä?
~
Muutama tarina jääköön salaisuuksien verhon taakse
vedoten joko vaitiolovelvollisuuteen
tai siihen että ovat minulle liian henkilökohtaisia.
Sanotaan näin että kummallisuudet ovat osa arkipäivää ,
tai öitä.
Tästä postauksesta on hyvä lähteä öitä valvomaan :)

Onko teillä kummallisia sattumuksia tai
 kummitusjuttuja elämän varrelta jaettavaksi?
~
 ~
Loppuun tavallaan off topic, tavallaan ei.
Ilokseni havaitsin että Wardrunan uusi albumi julkaistaan ihan kohta!
Ensimmäisenä levyltä julkaistiin mikäpä muu kuin
"Odal".
 Othala/Odhal, Odthal, Ogthala,
        Otael, Othal, Othala, Othalan,
  Othilia, Utal
Othila.
Esi-isien riimu.
Lasten laulamana.
Voiko kauniimpaa edes olla?

http://wardruna.com/
~
 ~
Ghost stories of my own (in finnish only, sorry). 
Really do not know how to translate these.
Mady odd incidents have happened during these 32 of my
earthly wandering.
Some of them made me really sad, 
some left me totally heart broken,
some just made me more curious.
Some of them saved human lives.
One thing is certain.
I could never ever be an atheist
after these 
occasions :D
~
xxx Aallotar

torstai 25. elokuuta 2016

Towards The Skullthrone of Satan

Haha.
Enthroned
ratkaisi pelin ja
 Steelfest 2017
liput on nyt lunastettu :D
Varasimme hotellin heti kun kuulimme ensi kevään festien toteutumisesta
( Hyvinkään Cumuluksen huoneet ovat nyt tod.näk. jo long gone sille viikonlopulle).
 Himmailimme kuitenkin hetken varsinaisten pääsylippujen kanssa.
Emme ole festariuskollisia millään muotoa.
Jos tarjonta muuttuu schaibaksi
emme mene mihinkään siksi että siellä 
"on yleensä ollut kivaa".
Esiintyjät ovat pääasia ja se mistä pihit paskiaiset maksaa.
Piste.
Minä ja muu Gorgorothin eturivi festeillä 2016

~
Pyydän anteeksi blogini hiljaisuutta.
Olen itsekin siitä kovin pahoillani.
Minua on Verlan Ajasta asti vaivannut joku kumma keuhkotauti, varmaan tubi haha.
Kolme viikkoa kestänyt hengenahdistus, räkäinen viskibasso oman ääneni tilalla sekä alilämpö ovat vieneet veronsa.
Kuolema lähestyy hitaasti mutta varmasti :p
En ole jaksanut kuvata enkä miettiä muuta kuin selviytymistä työvuorosta seuraavaan :p
Ollaan hengailtu vaan.
~
Pakananpoikasen vaatetuksessa kuuluu myös pakanametalli :D Metsatöll! ^^ Selkäteksti kertoo "suden sydän sisimmässä" eestiksi.
~
Palailen syvällisemmin rakennettujen postausten kera heti kun keuhkoni ovat taasen yhteisymmärryksessä kanssani.
~

~
Tässä kuitenkin muutamia kuvia minusta ja Taivaantakojasta tämän vuoden Steelfesteiltä.
~

~
Some pre-festival anxiety going on here.
It is a shame that we have to wait like 9 months :D
We purchased our tickets to Steelfest 2017
 this morning as soon as Taivaantakoja heard 
that Enthroned 
is booked there.
He said that with this announcement and
 our becoming trip to Norway, 
he has heard live every possible band that
 he can ever imagine.
For me there are still some left.
I´m sad that my blog has been quiet recently.
I have been feeling really ill with some kind of lung infection.
Still I have managed to pull through my work shifts and household but that is about it.
I´ll be back as soon as I feel better.
~
Aallotar
~
~

sunnuntai 21. elokuuta 2016

I'd Sail Before a Thousand Moons, Never Finding Where to Go

Jokaisella meistä on taatusti asioita, jotka
tahtoo kokea kerran elämässään.
Virstanpylväitä 
jotka voi eteenpäin rynnistäessään läpsystä  kuitata
koetuiksi.
Minulle tilaisuus yhteen tämmöiseen 
asiaan koitui vähän niinkuin varkain perjantai-iltana.
Olen aina sanonut että aion vielä jossain kohtaa elämääni käydä kuuntelemassa livenä tätä naislaulajaa, joka on säestänyt elämäni kulkua
jo viidentoista vuoden ajan.
Joskus enempi, joskus vähempi mutta 
soittimeeni tämän kaunisäänisen sopraanon 
laulu on polttomerkitty ikiajoiksi.
~
Tarja Turunen
~
Neljä tuntia unta kahdessa pätkässä yöllä nukuttuna, täyspitkä aamuvuoro sekä 120 km autoilua taustalla
kyhjötin horroksessa sohvalla, 
kun Taivaantakojan kanssa tuli puheeksi samaisena iltana 
Kouvolassa järjestettävä Taiteiden Yö
~
Kouvolan arkkitehtuurisia helmiä, Pohjola-Talo.
 ~
Kävi ilmi että Tarja esiintyisi ilmaiskonsertissa
Kymi Sinfonietan 
säestyksellä Kouvolan keskustan kävelykatu
Manskilla parin tunnin päästä tästä.
Sinfoniaorkesteri+Tarja,
joko mennään?
Ei muuta kuin ysärigoottirelettä niskaan ja kaupungille.
Totesin olevani tosi väsynyt ja aivan nahistunut.
Taivaantakojaa tämä nauratti kovin niinkuin mun omituiset
"sanon ennen kuin ajattelen" ihan yleisestikin.
 Näitä kun pääsee suusta tappavaan tahtiin etenkin väsyneenä.
Hän lupasi seuraavan kerran pokka naamalla kertoa jonkun onnettoman kysyessä meidän kuulumisia;
"Oikein mukavasti meillä menee mitä nyt Karo on viime aikoina päässyt nahistumaan".
Hihhah, up yours ♥
~
Nahistunut Aallotar

~
 ~
Oltiin lopulta paikalla 10 minuuttia ennen show timea
joten tämän parempaan lokaatioon emme kyenneet.
Onneksi Tarjalla on kantava ääni :)
~
~
Mulle oli tosi iso juttu kuulla livenä
Sleeping Sun.
Ihan täytyi ottaa se videolle vaikka oonkin videoinnissa
susipaska. 
Oonko kertonut kun videoin kerran Saksassa Immortalin täydellisen 
"Call of the Wintermoon"-liven?
No, videohan on sinänsä loistava, mutta siinä ei ole ääniä :`D

~
~
Viikonloppu muutoin on kulunut töissä, syömällä ulkona sekä käymällä kahtena päivänä
kirppiksillä.
Löytyi kaikkea kivaa, ja varmasti näkyvät joskus täällä blogissakin asti.
~
En oo ikinä nänyt Kouvolassa noin paljoa populaa.
***
Last friday we went to listen Tarja Turunen live at our home town.
Consert was free, and she performed with Kymi
symphony orchestra.
Tarja is probably the most important
female artist to me, ever.
I´ve been a Nightwish fan so long,
15-16 years but never ever
seen her live before.
Since I was way too poor to go any concerts at younger age.
Oh, and she performed so perfectly.
We all have those things that we want to do at least once in our life time, and now 
I finally can say, 
that I have reached this particular one :)

~
Aallotar

torstai 18. elokuuta 2016

Karjalaisten Hautajaiset Ovat Iloisemmat Kuin Hämäläisten Häät

Tänään olisi minun iloisen, pilke silmäkulmassa eläneen 
Pappani 86-vuotissyntymäpäivä.
Papan suku on vuosisatojen takaa Karjalan Jääskestä
(olen lukenut sukuselvityksen Antinpoikiin- ja tyttäriin asti).
Meitä asuu edelleen runsain mitoin Vuoksen varrella Imatralla
 sekä täällä Kymenlaaksossa.
Pappani syntyi Viipurissa 18.8.1930.
~
~
 Onnekseni ehdin ja pääsin itsekin kokemaan kotiseutumatkoja rajan taakse
 isovanhempieni mukana.
Pappa oli isoäitiäni vuoden nuorempi, 
aivan kuten Taivaantakoja on vuotta nuorempi minua.
He tapasivat kotikylilläni lavatansseissa 50-luvun alkuvuosina.
~
 ~
Kiivastuessaan tämä kovaääninen karjalainen karjui kuin uroskarhu,
mutta minä kuulin semmoista vain jos puhuttiin politiikasta.
~
~
Maanviljelijä henkeen ja vereen, 
siitä asti kun vanhan hirsituvallisen tilan Pohjois-Vehkalahdelta omakseen osti.
Eläkepäiviään hän vietti mieluiten metsissä samoten sienestäen ja marjastaen.
Pappani lähti tästä maailmasta vuonna 2005
elokuisena yönä nukkuessaan.
Pappani kuolinyönä ajoin silloista appeani kihlattuineen kotiin hassua kyllä, 
lavatansseista Pyhtään kirkonkylältä.
Papan kuolinhetken aikoihin pimeää valtatietä ajaessani 
mieleni täytti kummallinen haikeuden tunne jota en sillä hetkellä vielä osannut selittää.
~
Pappa vasemmalla, keskellä Mami (isoäitini).
~
Pappa oli kuullut viikkoa ennen kuolemaansa sydämensä hengenvaarallisesta tilasta.
Katsoi kuitenkin aikansa täällä olevan täysi eikä kertonut kenellekään ja kieltäytyi hoitotoimenpiteistä.
Arvostan suuresti tätä viisasta miestä joka otti elämänsä, kuin kuolemansa niin rohkeasti vastaan.
Hänen tyyliinsä ei olisikaan sopinut roikkuminen epätoivoisesti elämän viimeisissä rippeissä.
Sellanen ol´ Viipuri karjalaisten kaupunki
~
Yllä olevasta kuvasta olen peittänyt äitini kasvot jollei hän tahdo näitä kultaisia kasarilookkeja
kenties julkaistavan ,
mutta kuolleilta ei tarvinne lupaa kysyä.
Luulenpa että minulla on se jo.
Olen fiksuna likkana itsesensuroinut naamani kuvasta jo kuvan ottamisen hetkellä :`D
Historiaan hurahtaneena ja hamsterina
 kaikki meidän perhealbumin kuvat ovat päätyneet minulle.
Hauskuutin aiemmin tänään siskoani vanhoilla valokuvilla :) 
Tahtoisin julkaista enempi näitä.
Minusta kuvat saavat ihmiset ja muistot uudelleen elämään.
~
Talonpoikaisralli 
muistuttaa minua suuresti Papasta
 iloisen tunnelmansa ja noiden perinteisten maanviljelijän vaatteiden vuoksi.
Tuommoisia hän aina kotioloissa käytti.
~
Itkin vähäsen tätä kirjoittaessani joten
enempää ei maksa haastaa.
Lepää rauhassa iloinen karjalaispappani ♥
~
86 years ago my grandfather was born at Vyborg, Karelia, Finland.
This post includes photo of him, my grandmum , mum and me on that very same city which
 belongs to Russia now a days.
He died to heart attack at august 2005 while he slept.
The night he died, I had suddenly a strange sad feeling while driving my inlaws home from a
dance hall.
I did not know that then, but I already some how knew he was gone.
On a similar dance hall my grandparents met over 50 years earlier.
~
Aallotar


keskiviikko 17. elokuuta 2016

Noidan Verestä Männikkö Herää


~
Immortal pose indeed :`D
Ei ihme että taistelin liki 20 vuotta keltaiseksi menevän blondauksen kanssa.
Äiti oli oikeassa, mun tukka punertaa. Ainakin kalpean aavistuksen!
Eipä tarvii enää taistella.
Vanhat kuvani edellisessä postauksessa aiheuttivat naurunsekaisen inhoreaktion.
En tahdo enää koskaan näyttää niin
keinotekoiselta.
Olenko kertonut että molemmat isoisäni olivat (aikuisiällä) punatukkaisia?
~
( Shirtless dude with suspenders is my great-grandfather who died at the age of 38 in a war against Russia just few weeks before it ended. Little boy is my grandfather).
~
Poika kuvassa on isoisäni, paidaton henkseliheppu isoisoisäni, nykyisen Kouvolan alueella 1920/30-lukujen taitteessa.

~
Peikkotytöllä ja Knutilla on selkeästi punapigmenttiä vaaleanruskeissa hiuksissaan
( Hohde näkyy valossa parhaiten),
 mutta kuvittelin näihin päiviin asti sen olevan heidän punapigmenttisen isänsä perintöä.
Nah.
~
Inspirated by search "Swamp Witch" @ Pinterest
~
Scarf: Tuska 2011/Varusteleka
Belt: Lindex (ages ago )
Thigh high socks: H&M
Everything else: Thrifted
~
Now it´s called a"Karelian Witch" :D
 ~
" Ahjo muinainen, hiitten herjaava takomo.
Murhaavien myrkkyjen mieletön paja.
Riimut lausuvat tuomionsa, varjojen kehrän.
Outo kaiku kuiskaa, tule luo. Polvistu, kätyrimme vihan ja veren vannoma.
Laske katseesi kohti maan ääriä, vapise.
Kuusi ja mänty, karhu ja ilves. Surmanhengen kantaa, ikuisen kauhun.
Luonnon valvoma, äärimmäinen synti. Ihmiselo on vain hetki, mustan sydämen syke."
~



~
"Myrkky valuu pitkin elämän puuta mahlan lailla.
Puhdistaa saastan maunuilta ja rämeistä.
Kirvelee, korventaa, repii ja raastaa.
Kallonpalasia ja riekaleita enää kylissä asuu.
Muinaisuuden henki on palannut.
Luonnon silmä auennut.
Metsän vitsaus ratkennut.
Ihmisen aika päättynyt viimein."
~
 ~
Lyhtykoisot tuottavat väriä maailmaan :)
~

~

***
Have I ever told that both of my grandfathers were ginger?
I guess it is pushing trough a bit on my hair too :D 
~
Aallotar

tiistai 16. elokuuta 2016

Black Forest ~Mori~

Harvoin teen postausta luonnoksiin odottamaan.
Tämä taitaa olla toinen lajiaan.
Yleensä postaukseni tulevat tajunnan virtana ja ovat kuvineen valmiita noin tunnissa.
Joskus visualisoin tekstijärjestystä myöten postauksen mielessäni esim. ennen nukkumaan menoa.
Tämä postaus on kuitenkin koottu osissa.
Kahdeksan työvuoroa viikossa
sekä kuvien pölyisistä virtuaaliarkistoista kaivaminen vei kuitenkin veronsa, joten tämä postaus on koottu hiljalleen.
Tämä selittää sen jos tunnelma tai ajatuksen virta muuttuu postauksen aikana.
Aloitetaanpa.

Oon näihin päiviin asti kuvitellut ettei 
mun mieluisimmalle 
vaatetyylille ole keksitty mitään tiettyä, yleisesti tunnettua määrettä.
~
 ~
Kaikissa pitämissäni tyylisuunnissa kun on jotain mikä ei 100% istu 
mun tyyliin joko mielihalujen tai käytännöllisyyden osalta.
( Esimerkkikuvat eivät taatusti ole tyylipuhtaita, mutta inspiraatio kuhunkin asuun menneisyydestä on genrestä johon kuva on liitetty.)
Listataanpa;
Victorian/ Medieval Goth:
~
A) Onko kukaan yrittänyt tiskata liehuhihoilla
tai juosta hyperaktiivisen lapsen kannoilla kireässä korsetissa? 
B) En ole gootti 
(gootin määre on mielestäni musiikkimaku).
~
 ~
Steampunk:
Liikaa hörsöä, ruskeaa, kellertäviä metallinsävyjä
ja käytännössä täysin turhaa rekvisiittaa.
Todellisuudessa Steampunk viehättää minua enempi sisustus- kuin pukeutumismielessä.
Mm. ruokailuhuoneen Edison vintage-kynttilälamput ovat ihanimmat ikinä <3
~
lainattu ilm.Steampunker-sivustolta.
 ~
Metal chick:
Kolme yleisintä tapaa toteuttaa;
A) Äijämäiseen, androgyyniin tapaan
 ~
 ~
B)Pornahtavasti
~
C) Junttimaisesti
 ~
Jumalten simalla saattaa olla jotain tekemistä tämän intellektuellin otoksen kanssa.
 ~
A&B ja taatusti C:kin sopii mainiosti minulle silloin tällöin mutta ei täysin 100% 
päivittäiseksi tyyliksi.
~
Folk :
En koskaan ole pitännyt kansallispukutyylistä sen kummemmin,
en myöskään mm.tanhua.
~
National costume of my karelian heritage (Jääski,Karelia)
 ~
Liikaa väriä.
 ~
folk/viking themed warrior hair.
 ~
~
Pieninä mausteina ulkoasussa ihanaa.
Korujen aatelia minun perspektiivistäni on aina ja ikuisesti
Kalevala Koru.
~
Gothic Lolita:
En halua imitoida pikkutyttöjä.
Polvisukat ja muhkeat hameet miellyttävät silmää toisinaan.
~
~
Gothabilly/Pin-up :
Mun edustustyyli,
 silloin kun ei saa olla resuinen ja männyntuoksuinen.
Mustat kynähameet ja kauluspaidat, ah :)
Ns. Corporate look.
 Pääsääntöisesti liian pikkusievää mun arkimakuun.
~
Love my sugarskull Bettie dress though.
~
Military:
Turhan helposti yhdistettävissä poliittisiin aatteisiin,
riippumatta siitä mitkä ne todellisuudessa ovat.
~
 ~
Nu-goth :
Sopii parhaiten myöhäisteineille/parikymppisille tytöille.
Aikuisella naisella näyttää helposti uskokaa tai älkää.
Tätimäiseltä.
Tai hivenen huvittavalta nuorekkaan tyylin metsästämiseltä.
Kuitenkin harrastan tätä tyylisuuntaa jonnin verran.
~
~
Hippi ~ Boho:
Liian värikästä.
Liian etnistä.
~
Wasteland:
Jo liian resuista ja teatraalista arkityyliini.
~
~
Kunnes;
Tässä taannoin havannoin että kaikissa Pinterestissä
tykkäämissäni asukollaaseissa lukee
suunnilleen sama tägi.
" Dark Mori".
Forest girl.
~
 Alasubgenrenä Strega.
 Stregan
määre on aika simppelisti
"everything witchy".
Strega-termi tulee Italian noitaa tarkoittavasta sanasta.
~
Pinterest
 ~
Tunnettu myös nimellä Black Forest (Mori = metsä japaniksi).
Dead Forest Black Metal Mori
voisi olla minulle kaikista sopivin :D
Niin kauan kuin muistan olen pitänyt synkistelystä, repaleista, liehukkeista, 
luontoteemasta, luonnon materiaaleista,
nyörityksistä, villasukista, kädenlämmittimistä,
pitsistä, tyllistä,
mustasta,violetista, harmaasta ja metsänvihreästä.
~
Via Pinterest

~
Tämä Japanissa virallisesti vuonna 2007 kehitetty
tyyli on täysin kaikkea sitä mistä minä pidän! 
Joskus jopa pieninä annoksina voisin kuvitella
tavallista Mori-tyyliä ylleni.
Dark Mori-tyylissä pääosaa esittää synkkä väripaletti,
luonnon materiaalit ja teemat.
 Mystisyys.
Keveä kerrospukeutuminen.
Liehukkeet, epäsymmetriset leikkaukset. 
Itse tehdyt tai vintage-korut.
Neuletakit.
~
Kortsupipo= ainoa oikea pipon malli
 ~
Kuvittelisin että normi arkityylini johon törmäsi
Kaupunkisoturi-postauksessa hameversiona ja tässä housuversiona, on
jo tai ainakin hieman tilpehööreillä maustettuna suoraan
stregaa/dark moria.
~
Taas yksi "juuri töihin lähdössä" arkiasu
 ~
Jeans: Seppälä
Messenger Bag: Varusteleka
Earrings: Some jewelry maker on FB many years ago
Legwarmers: Made by my mum
Other stuff: Thrifted
Key chains: from my husband
~
Mulla löytyy buduaarista jos jonkinmoista rekvisiittaa
juuri tähän tyyliin 
ja Pinterest on antanut ihan uutta näkökantaa eri vaatekappaleiden uudenlaiseen
yhdistelyyn!
Joten,
mulla on juuri nyt suuri inspiraatio koota omasta buduaarista
näitä ihailemiani asukokonaisuuksia niin pitkälle kuin 
mitään uutta hankkimatta on mahdollista.
~
 ~
Pinterest tulee takuulla vaikuttamaan tulevaisuuden vaateostoksiini
kylläkin :D
Mulle on yks lysti jollei kollaasit sitten eriävän mielipiteen mukaan olekaan tyylipuhdasta
Dark Moria koska minä en taatusti tule kuuna kullan valkeana olemaan 
tyylipuhdas yhtään mikään.
~
 ~
 
Tiedostamattani pukeuduin parissa edellisessä postauksessani
varsin tyylipuhtaasti
Black Forest Mori Kein mukaan.
Oikeastihan metsään menen ihan perus ulkoiluasussa;
~
It´s what happens when u take foreigners to finnish national park
~
Eihän näillä tyylimääreillä ole mitään muuta käytännön funktiota elämässä, kuin
se että oikea hakusana helpottaa netistä
mieluisten tuotteiden löytyvyyttä huomattavasti.
Sinänsä tämä tuo elämään ajansäästöä ja mukavuutta.
Hassu myös huomata mukailleensa tiettyä teemaa itse edes termejä tuntematta :D
~


 ***
I just recently found out that there is a name and subgenre for me also.
Me, who always felt like not belonging to any specific
clothing style genre before.
Via Pinterest I finally discovered it out.
I am most definately a Strega/Dark Mori person to the core!
I adore many styles like victorian/medieval goth (but I am not a goth), steampunk ( too much brown, golden shades of metal, accessories), metal, folk ( but not our national costumes),
gothic lolita (but don´t want to look like a little girl), gothabilly, pin-up ( too fancy), military ( too much politics), nu-goth ( for younger ladies), boho (too colourful),
wasteland ( too trashy).
None of these genres fit into my everyday style 100 % which I like to keep comfy and easy.

So now I have a huge inspiration to create my own version of different Dark Mori/Strega collages
which are rolling around Pinterest, with my personal touch of course.
Some
more outfit post to come for sure!
~
 ~
Aallotar