sunnuntai 12. maaliskuuta 2017

Laulunsa Viimeinen Taivaisiin Soi

Vaikka pakanallisessa
maailmankatsomuksessa kuolema on
 luonnollinen osa elämän kiertokulkua,
tuntuu silti siltä että läheisen
kuolemassa sydämestä revitään perustavanlaatuisesti irti jotain
sinne kuulunutta.
~
~
Toissa yö oli työntäyteinen,
ja oloni oli kovin jännittynyt.
Olin kuin peura ajovaloissa.
Kunnes aamun valjetessa mieleni täytti
rauha.
Kotona rauhoittuessani nukkumaan
sain suruviestin.
Ymmärsin välittömästi miksi
yö oli ollut minulle niin
kovin raskas.
Tämä oli elämäni ensimmäinen aamu
ilman ainuttakaan isovanhempaa
jakamassa sitä kanssani.
Viimeinen oli nukkunut pois
Suden hetkellä, aamuyöllä.
Ei jaksanut enää herätä aamuun.
~

 ~
Tiesin kuoleman lähestyvän.
Olin käynyt jättämässä hyvästit.
Läheiseni uskoi hartaasti luterilaiseen jumalaan
ja enkeleihin.
Siinä sängyn vierellä istuessa ja silittäessäni
vanhuksen hentoja hiuksia esitin
mielessäni hiljaisen toiveen.
Jos on olemassa enkeleitä,
niin olkaa kilttejä ja hakekaa omanne pois.
~

~
 Tiesin että hyvästit ovat lopulliset.
Jos meille kaikille on olemassa uskomustemme
mukainen kuolemanjälkeinen,
me emme tule enää koskaan tapaamaan.
Lepää rauhassa
Anna Elisabet.




~

8 kommenttia:

  1. Osanotot poismenon johdosta ♥

    Itsellä vielä kaksi isovanhempaa sinnittelee. Ei voi olla kuin kiitollinen, miten pitkään on heidätkin saanut pitää. Esitin kyllä itsekin hiljattain toisen sairasvuoteella toiveen, että jos käy elo liian raskaaksi, niin hakekaa hänet pois kärsimästä ♥ Toivoi kyllä näkevänsä vielä kesän ja pääsevänsä mökille kerran, ja tarjouduin kuskiksi tässä tapauksessa ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ♥ Kuten rivien välistä ehkä pystyy lukemaan, oli Alzheimer vienyt hänet ennen kuolemaa. Siksi en osaa oikein surra, mutta kyllähän se sattuu. Se kaipuu menneeseen. Todella sydämeni pohjasta toivon että isovanhempasi näkee kesän ♥ Luulenpa että minulla olisi ihan sama toive, jos joku kevät elämän ehtoopuolella elämän syrjällä sinnittelen.

      Poista
  2. Osanottoni<3 mulla ei myöskään isovanhempia ole enää. Viimeinen(mummoni) kuoli 2006. Ei tiennyt tästä maailmasta enää mitään. Mummo oli kovasti rakas mulle. Lapsuuden kesät mummolassa olivat elämäni parhaat. Mummon lihakeittoa on ikävä,samoin lettipullaa. Ja aina kun ostan Fazerin parhaat karkkipussin niin muistan mummon. Mulle oli aina varattu pussi niitä. Silloin kun mummo kuoli niin toivoin että pääsisi sinne missä puolisonsakin on. Olivat onnellisia yhdessä. Pakana kun olen minäkin niin en jälleen näkemiseen usko mutta toivon että missä ovatkin sitten niin heillä olisi hyvä olla. -Metsänpeikko-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kesä ja Mummolat, molemmat ovat kyllä lapsuusmuistojen parhaimmistoa :)

      Poista
    2. Onneksi muistoja ei kukaan voi viedä pois:)

      Poista
    3. Niin, paitsi dementia. Siksi miulla on tämä dementia-arkisto jota myös blogiksi kutsutaan :)

      Poista