torstai 13. heinäkuuta 2017

Blogimaailman Nousu ja Tuho

Ensimmäisen kerran löysin blogit
muistaakseni vuonna 2008.
Tämä taisi olla monen bloggaajan aloitusvuosi
ja tästä eteenpäin muutaman vuoden elettiin
blogien kulta-aikaa.
Tämmöisiä blogeja muistan joskus lukeneeni ahkeraan:
- Blood Countess
- Through the Looking Glass
- Banshee Blackify
- Mustaa Pitsiä
~
 ~
Minä olen aina ollut lukija-tyyppiä ja
myöskin visuaalinen ihminen.
Minä pidän blogeista kokonaisuutena jossa
kuvat ja tekstit ovat vain osa
sitä virtuaalitodellisuutta 
jonka taitaava bloggaaja onnistuu
sivuilleen luomaan.
Ajattelin aina kuinka taitavia ja lahjakkaita bloggaajat ovatkaan.
Kuinka kaunista ja mielenkiintoista
heidän ihan tavallinen arki vaikutti olevan.
Vuosia minä halusin itse kokeilla
samaa mutten koskaan rohjennut.
Eihän minulla mitään mielenkiintoista ole kenellekään tarjota.
2015 helmikuussa blogien jo laulaessa joutsenlauluaan 
minä sitten aloitin
Aallottaren Unen.
~
 ~
Tuli siis aika Youtubaajien ja
Instagramin.
Siihen loppui tai pystyyn näivettyi
monen blogin tarina.

Videosisältö toki on, ei niinkään tekijälle vaan kuluttajalle
helpompi formaatti.
Tästä syystä sekä itseni kehittämiseksi
 olen minäkin harjoitellut videoiden tekoa.
Se tuntuu kuitenkin vielä hieman kiusalliselta.
Instagramin ominaisuuksien myötä 
voit jakaa useita kuvia tai kuva/videokomboja.
Viestit kulkee diressä eikä
yhteenkään kuvaan ole mahdotonta lisätä 
pitkääkin ajatuksen kulkua.
Toisaalta avoimessa Instaprofiilissa
on myös negatiivisia puolia kuten
seuraajat vastaseurannan toivossa, sekä mainostajat.
Blogimaailmassa harvemmin sekunnin
 mielijohteesta seuraillaan ja ei seurailla vain koska joku julkaisi
huonon kuvan.

Vanhat bloggaajat jotka ovat perustaneet uusia sivustoja ovat
kertoneen sivustoillaan kuinka seuraajamäärät ovat romahtaneet.
Koska haamuprofiileja on niin paljon.
Minä olen ikionnellinen teistä jokaisesta kirjautuneesta
kuin anonyymistä lukijasta ja iloksenne voin vakuuttaa
 ettei bloggaamisen lopettaminen ole ollut eikä tule olemaan vaihtoehto. 

Minä en halua elää ilman blogiani sekä
seuraamiani blogeja.
Näissä alkaa olla jo samanlaista nostalgista romantiikkaa
kuin etanapostissa.
Nautin blogin visuaalisen ilmeen hiomisesta ja 
siitä että saan sivuston kuvineen ja teksteineen
sointumaan toisiinsa sekä siihen tyyliin jota haen.
Perustamisajatuksista blogini
on muuttanut suuntaansa vain hieman.
Olen pitänyt lapseni enempi
yksityisenä asiana kuin alunperin ajattelin.
~
 ~
Sen sijaan olen avautunut minulle vaikeista ja
aroista aiheista hyvin syvällisesti.
Joskus blogi pitää sisällään 
vain kepeitä, pinnallisia asioita.
Rentoutta harrastukseen tuo se etten koskaan ole tehnyt
juurikaan lupauksia blogini suhteen.
Joskus saatan väkertää toistakymmentä postausta viikossa, joskus
inspiraatio ei iske viikkoihin.
Joskus asia on kuitattu parilla 
Instaotoksella.
Viimeaikoina uuden kuvankäsittelyohjelman
löytäminen on vaikeuttanut bloggaamista ja 
tarkkasilmäisimmät huomasivat varmaankin ettei 
mm. Tsekin matkakuvia oltu edioitu millään muotoa.
Ilokseni Taivaantakoja etsi minulle uuden
ohjelman, ja olen ollut varsin tyytyväinen tähän.
Olen myös tylsäillyt pukeutumisasioissa
eikä päälläni ole koko kesässä nähty muuta kuin joku musta
pitkä kaapu tai bändipaita joten silläkään saralla
ei hirveästi ole postattavaa ollut.
Nyt olen kuitenkin tehnyt uusia kirppislöytöjä
toteuttaakseni varsin erilaista tyylisuuntaa joka
kiinnostaa minua suuresti mutta tästä myöhemmin lisää.
~
~





6 kommenttia:

  1. Ihanaa lukea, että joillakin on bloggaamisen suhteen samankaltaisia ajatuksia kuin minulla ja että blogisi ei ole kuolemassa - yksi ehdottomista suosikeistani ja inspiraation lähteistä! ;)

    Välillä on kyllä ikävä noita kulta-aikoja, kun interaktiivisuus blogien ja bloggaajien välillä oli huipussaan, mutta ei se kai auta kun hyväksyä, että pienempi piiri pyörii. Parempi sekin on, kun yksinään hölistä, vaikka todennäköisesti tekisin viime kädessä senkin x)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ööh..eeh oon varsin häkeltynyt tästä...kuin myös! Kiitos kauniista sanoistasi :)

      Poista
  2. Tuo on kyllä huomattu että monta ihanaa blogia on loppunut. Muutamien elämäntapa -ihmisten blogeja olen jäänyt kaipaamaan. Onneksi sä jaksat vielä blogata,tämä on yksi parhaista <3 Tiedän kyllä monta blogia joissa lukijoita satoja mutta itseäni ei mikään pinnallinen ja kaupallinen shaiba kiinnosta. Itsekin olen blogin perustamisesta haaveillut mutta rohkeus puuttuu. Ja mietin että onko mulla sellaista annettavaa lukijoille että kiinnostaa ja saisinko edes lukijoita. Toki uskon että mun kaltaisia omituisia otuksia on muitakin mutta löytäisivätkö blogini. Aika näyttää miten käy että tuleeko minustakin bloggaaja :) Odotan mielenkiinnolla että esittelet uudet kirppislöytösi:) -Metsänpeikko-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Bloggerissa satoja > Instagramissa tuhansia, joillain jopa kymmeniä tuhansia, myös alternativeihmisillä..tätä tarkoitin että määrät ovat aivan toista muissa portaaleissa. Oma seuraajamäärä on Instassa mm. kolminkertainen, blogger+bloglovin tuo nelisenkymmentä.

      Poista
  3. Mulla on aivan samankaltaisia ajatuksia bloggaamisesta, kuin sinulla ja on ollut varsin haikeaa seurata, kun osa suosikkiblogeistani on hiljentynyt ja lopulta kuollut kokonaan tai vaihtoehtoisesti niistä on kadonnut sielu. Onneksi ne suosikkiblogit, joita aktiivisesti luen (sinun mukaanlukien) edelleen porskuttaa. Onneksi sinä et ole lopettamassa bloggausta!

    Itse olen pitänyt blogia noin kuuden vuoden ajan ja vaikka välillä on vaikea löytää aikaa syventyä kirjoittamaan jotain, en silti halua tätä rakasta harrastusta lopettaa. Bloggaus on antanut mulle todella paljon, jopa uusia ystäviä, joten koen sen olevan melko iso osa elämääni. :)

    Onneksi vielä on meitä, jotka sitkeästi pitävät bloggaamisen hengissä. o/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa kuulla että tykkäät blogistani, kiitos :) Luutakomeroa luin jo kauan ennen omaa blogiuraa ja kuten olen kertonut "Hullujen Hautausmaa" on yksi suosikkipostauksia ikinä keneltäkään mitä olen lukenut! :)

      Poista